Maalipurkki ja K.Aid!

Mitä pidemmälle talven selkä on taittunut kevättä kohti,

sitä enemmän kaipaan kotiin sisällekkin valoa, iloa ja

raikkautta. 

Tammikuussa yritin ujuttaa kodin sisustukseen

mustaa ja valkoista,

vähän ryhtiä joulunjälkeiseen kaaokseen.

Nyt olen ihmetellyt, että

mitä oikein hain tuolla mustalla,

kun sitä jaksoin jokapaikkaan kylvää...

jopa yhden pienen seinänkin maalasin

mustalla liitutaulumaalilla.

Noh.. tämähän ei tunnu ollenkaan omalle,

eikä kyllä tuntunut silloinkaan,

vaikka kaipasi jotain ryhtiä ja särmää

sisustukseen, jota ajattelin saavani sillä

mustalla.

Jo jonkin aikaa sitten maalasin,

tuon "baaripöytä" viritelmäni valkoiseksi,

tekstin mustaksi.

Eilen riisuin mustat kehykset

seiniltä ja tilalle laitoin korkean ja kapean

valkoisen peilin.

Nyt tuo tila näyttää omalta ja

on ihan ryhdikäs.

Eilen tuli heiluttua maalitörpön kanssa

vähän enemmänkin,

sillä virittelin olohuoneeseenkin seinähyllyn,

jollaisia olen kaivannut sinne vuosia.

Nyt se vanha "kenkäkaappi" sai

hyvän seuralaisen ja 

sekin nurkka näyttää seesteiseltä.

Mitenkähän tämän kuvan olen onnistunut ottamaan? Hylly näyttää olevan ihan vinossa, piti ihan käydä vatupassilla katsomassa että onko näin... ei ole... kuva siis valehtelee!!! :)

Ja arvatkaas raahattiinko niitä harkkoja

sunnuntaina ulos? niinkuin oli suunnitelmissa...

No eipä ei..

nyt ne on raahattu makkariin, jonne

maalasin pari hyllylevyä ja siinä se

taso nököttää.

Ei se siihen oikein mahtuisi, mutta luulen

että tämän tason sijoituspaikka tulee olemaan alakerrassa

kunhan siellä remontti edistyisi.. kunpa?

Kaikenlaiset vastoinkäymiset on varjostanut mennyttä viikkoa,

viimeisin maanantaina, kun Mikkelin reissulla

auton jäähdytinnesteet alkoi vuotaa ulos.

Joutuu tekemään paljon muutoksia ja järjestelyjä arkeen,

on kuin jalka tai käsipuoli,

kun autolla ei nyt voi vaan lähteä huristelemaan tuosta vaan..

Mutta valonpilkahduksiakin

on tullut.. eilen kävin hakemassa kauan odotetun paketin ja vuosia haaveilun

kohteena olleen hilavitkuttimen...

Ja, tässä se on

se on mun KITCHEN AID artisan.

Keskimmäinen lapsista on kiinnostunut leipomisesta ja ruuanlaitosta yleensä.

Hänkin on huokaillut tämän koneen perään

Leila leipoo ohjelmaa katsoessa.

Entinen yleiskoneeni vuodelta miekka ja kirves oleva

Kenwood on jököttäny pihalla jo pari kk.

Halusin tehokkaan koneen, jota kehtaa pitää pöydällä,

ettei sitä tarvitse kaivaa kaapien perimäisestä nurkasta ja

kiireesti takaisin.

Ja, varmaan 5 v tätä konetta haaveilleena,

päätin, että se on tämä tai ei mikään muu.

Ystäväni oli ihastunut tähän myös,

samanlainen paketti kapsahtanee pian hänenkin eteiseen...

Tänään me tämä testataan tyttöjen kanssa,

kun tulevat koulusta kotiin ja läksyt on tehty.

Sittenpähän kuulette,

onko se sen 500 egen arvoinen peli,

vai ei??

Aurinkoista keskiviikkoa!