torstai 16. helmikuuta 2012

Aika vilahtaa sormien läpi...

Niin, aika vilahtaa sormien läpi, kuin valuva hiekka. Se vaan menee ja menee menojaan, vaikka
kuinka yrittää jarruttaa. Ei auta.
Blogia ei ole tullut päiviteltyä pitkään aikaan, ehkä nämä kaikenmoiset sairastelut isoimpana

Kirjahyllyn päältä
syynä. Voimat on käytetty arjen pyörittämiseen tässä perheessä.
Remonttirintamalla on ollut hiljaista. Kotitoimisto ei ole vieläkään valmis, mutta
ns. vihreän huoneen peränurkan ns. kaappi ja sen lattia rappujen alta on purettu.
Villoja kannettu ulos säkkikaupalla, ihmetelty sitä ja tätä aiemman rakentajan
jäljiltä. Löytyi mm. sellainen tuuletusputki, joka puhalsi raakaa kylmää ilmaa rappujen alle,
rappujen alunen oli tungettu täyteen villaa. Voitte vaan kuvitella mihin se ilma ne
villapölyt on puhaltanut vanhojen puisten rappujen rakosista.
Pitkään ollaan ihmetelty pölyn määrää alimmassa kerroksessa ja itselläni on ollut
hengitystieoireita. Jokohan syy löytyi?


Suunnitelmia on hiottu vihreän huoneen sisustamisesta.
Haluan sinne vanhojen puurappujen alle rakentaa hyllyjä tai viinipullo
telineet vanhoista laudoista tai laatikoista. Sellainen rosoinen ja rustiikkinen
pieni viinikellarin tapainen.
Tilaan olis tarkoitus tehdä pikkuruinen baaripöytä ja pari tuolia.
Tila on kuitenkin aika pieni ja hankalan mallinen, että vielä mietitään
miten sinne asennellaan videotykki ja kangas. Tarkoitus olisi käyttää tilaa
esim. playstationilla pelailuun ja leffojen katseluun. Miksi ei vaikka karaoken laulamiseen,
vaikkei meidän perheessä hirmusti siitä olla innostuttu, mutta jospa sitten.
Sohvaa sinne ei saada mahdutettua, siis on tyydyttävä mahdollisiin nojatuoleihin,
nekin oltava kompakteja kooltaan.

Olkkarin katosta roikkuva kranssi

Mutta, ennen kuin nämä suunnitelmat ja haaveet on toteutettu, pitäisi löytyä aikaa
ja voimia purkaa entiset seinäpinnat ja lattia ihan perusteellisesti betonipinnalle.
Ehkä tuo kevät aurinko saa minut pakenemaan ikkunan pesua tuonne alakertaan
ja heilumaan sorkkaraudan kanssa... jokupäivä?
Ystävänpäivä meni, rakkaimmalle ystävälle ostin ihanan oman kahvikupin,
jossa on erilaisin tekstein kirjoitettu rakas. Se lämmitti ihanan ystäväni mieltä!!!
Nykyään en enää lähettele postikortteja, facebook ajaa sen asian. Siellä tehdään
onnisttelut ja muistamiset, paitsi läheisimmille.
Välillä tuntuukin, että on ihan facebookin orja, mutta se on erittäin hyvä keino
pitää ihmisiin yhteyttä ja jakaa päivän ilot tai murheet. Ja onhan se myönnettävä
että kun tämä elämän meno kiihtyy, muuttuu myös elämisen tavat, ennen oli postikortit ja
nykyään virkaa monilla ajaa facebook. Voihan sitä yrittää jarruttaa virtaa,
mutta monesti joutuu huomaamaan sen, että tämä on elämän meno nyt,
kehitys menee eteenpäin ja jos meinaa kelkassa pysyä on mentävä mukana, eikä
jarruteltava turhia.. siitä päästäänkiin laskiaiseen.
Sehän on jo ensiviikolla, pullia pitäisi paistaa, mutta taidan olla laiskimus ja ostaa
kaupasta valmiita pakastepullia ja tyrkätä ne uuniin. Hernekeittoa pitää tietysti olla,
voi olla että tyydyn jalostamaan kaupan tölkkihernekeittoa paistetulla jauhelihalla ja
valkosipulilla. Pulkkamäet saa laskea lapset, ehkä mukava kävelylenkki koirien kera
tekisi minulle hyvää. Siinäpä suunnitelmia...
Kaikille mukavaa laskiaista ja kaikkea hyvää ennen sitäkin!!! :)