Aattoapa aattoa...

 Kattaukseen livahti tänä vuonna vähän

punaistakin.

Simppelisti vaan.

Simppeli oli jälkiruokakin.. karpalo pannacotta.

Olkkarissa hiljaista...

Tänä vuonna keskityttiin tunnelmaan...

Kimallusta ja kimmellystä, siellä ja täällä!

Sitruunakakkua sitten myöhemmille jälkkäreille, kahvin tai glögin kera.

Sauna, ruoka, Samusirkan Joulutervehdys.. lahjakääröt, kaikki iltasella ja ajallaan..

Haudoilla käytiin jo päivällä.

Rauhallista... lapset ei kimputtanut lahjojen perään,

ovat ilmeisesti jo sen verran kasvaneet ja oppineet, että

niitäkin kannattaa malttaa odottaa.

Nyt on nautittu ruuasta, leppoisasta meiningistä.

Glögistä pakkasessa,

hissunkissun hommailusta.

Vilahti!

Viikot vilahtelee,

Joulukin tuli kuin rynnimällä päälle.

Kiireitä on riittänyt vaikka minkälaista ja

rauhoittuminen on ollut hankalaa.

Kuvia on tullut räpsittyä 

tasaiseen tahtiin ja

ajattelinkin mäjäyttää kaikki tähän vaan,

sen kummemmin niitä rääpimättä.

Niitä onkin itsenäisyyspäivästä lähtien..

 Tässäpä.. olokeepa hyvä!

Luntakin tuli..

Valkea kuusi jaksaa ihastuttaa vieläkin...

Synttäritkin tuli ja meni.. piparisuklaa juustokakulla ja glögilla juhlittiin...

Perjantain herkkuruokaa, nachovuokaa...

Löytyi, löytyihän se!!!

Niin, löytyi se, vaikka viime kerralla sitä olin etsimässä.

Joulumieli..

pikkuhiljaa.

Kodin hyllyille on kerääntynyt joitakin joulujuttuja,

valkeaksi maalattu olkipukki ja

poro valkeiden puiden kanssa.

Piparkakkutalo tehtiin tyttärien kanssa

viikolla, ihan valmistaikinasta vaan.

Tosin nyt on jääkaapissa omatekoinenkin taikina

odottelemassa sitä hetkeä,

kun innostun piparinleivontaan.

Olen niin kaivannut sitä,

että radiosta alkaisi kuulua edes silloin tällöin 

joululauluja.

Ilmeisesti monet ihmiset on kyllästynyt

joululauluihin, 

mutta kyllä minä niitä kaipaan.

Nyt kuuntelen mieluiten amerikkalaisia joululauluja ja

sitten  ihan jouluna kotimaisia... varpunen jouluaamuna jne.

Mutta, kuten viimeksi mietin, että löytyisikö

joulumieli joululauluista?

Pitää kyllä myöntää, että kyllä.

Niistä se löytyi.

Olkkarin järjestys kääntyi miltei siihen ikiaikaiseen samaan,

kun nuo seinät innostuin maalaamaan.

Vielä en ainakaan ole kyllästynyt

tai ollut tyytymätön seiniin,

eikä kukaan ole vielä (uskaltanut) ihmetellä

sitä, miksi ne on maalattu siten kun ne on maalattu.

Vai? onko ne oikeasti NIIN autenttisen näköiset!

Ehkä.

Valkoinen joulukuusi on vielä laatikossa,

mutta ei pitkään.

Viime vuonna koristelin kuusen

puolenkuun maissa,

 enkä ole IHAN varma, jaksanko odottaa niin kauan tänä vuonna.

Minusta kuusesta on saatava nauttia pidempään kun

aatosta vähän eteenpäin.

Aaton jälkeenhän joulu on jo vähän ohi,

eikö kuusta ole mukavampi katsella pitkin

joulukuuta.

Monella kuusi jo on laitettukkin,

siis muovikuusi.

Aidon kuusen haluavat joutuvat kyllä odottelemaan,

kun eihän se raukka jaksa sisällä pitkään olla

kärsimättä.

Tällaista tälläkertaa,

voikaas hyvin!

Ä.H.K.Y

Riviera Maisonin iso joulukuusen käpy! ihqu!

On mussutettu on... suolasta ja

makkeeta!

Simppelit joulupöydän antimet

Joulupöydässä tuumasin isännälle,

että miten sitä nuorempana jaksettiin santsata

useemman kerran.

Nyt tuloo siis ähky vähemmälläkin.

Leiponut suklaastakin joulun alla

niin paljon kaikenlaista,

että suklaa alkaa tulla jo korvista.

Konvehdit alkaa siis jo tökkiä.

Tellua on töllötetty enemmän,

kuin viikkoihin.

Kattauskäpy

Samat ohjelmat tuntuu pyörivän kanavalta

toiselle ja odotetaan vaan

tulevaksi jotain uutta...

mutta minun Jouluni odotus

oli kuitenkin se ihana

Samusirkan joulutervehdys!

Jota ilman ei minun jouluni tule.

Sitä katsellessa tulee

mieleen lapsuuden ajat,

kun istuttiin tv:n edessä ja ohjelma

tuijotettiin alusta loppuun,

tarkasti.

Nythän sen muistaa melkein ulkoa.

Joten on ähky syömisestä, ähky tv:n katselusta.

Jouten olo alkaa jo kyllästyttää..

Tikru ihmettelee paperihässäkkää pitkin lattioita..

Pauli avasi lahjansa ja nautiskeli siitä tuulikaapissa...

Olkkarin seinät kaipaisi jo uutta väriä.. mutta mutta

pesuhuoneen ovet odottaa edelleen maalaajaa,

joten osoite olis seuraavaksi tuonne alakertaan,

eikä mitään muuta!

Mätimousse

Joten, mun tapanintanssit tanssitaan

maalipensselin kanssa!

Kotiportti!

Joko olette suunnitellut uudenvuoden aattoa?

Minä olen, mutta en keksi mitään...

Maakin on musta kuin mörkö,

mies katsoi sääennustetta,

eikä näytä siltä, että saisimme lunta ihan kohtakaan... blääh.

Ulkona on TODELLA pimeää,

eikä siellä tee mieli olla pimeän tultua tippaakaan.

Mutta joo...

tää lähtis nyt heiluttamaan pensseliä!

 Joten, kaikille mukavaa Tapanin päivää!

Neljä ja nolla, ne on vaan numeroita!

Niin, elämässä tuli tietty rajapyykki ylitettyä

tuossa jokunen päivä sitten!

Päivää juhlistettiin ystävien ja sukulaisten kera

vähän aiemmin ja

vähän kuvapläjäystä siitä ja

siitä pian lähestyvästi juhlasta,

nimittäin Joulusta!

Jokapaikassa kohistaa

Joulu sitä ja Joulu tätä.

Niin niin..

Meillä on Joulu tullut tupaan

tänä vuonna vähemmittä stresseittä..

vai onko se vasta tulossa??? Se stressi?

Kuusi on seisonut tupasessa jo

kohta viikon.

Sitäkin mietitty, että perinteet sitä ja

perinteet tätä.

Miksi sitä kuusta saisi katsella vasta aattona ja

Joulun JÄLKEEN...

eihän se enää sitten tunnu miltään.

Siispä, meillä heitettiin kuusen

pystytys perinne romukoppaan ja

kuusi oli pystyssä jo ennen puolta kuuta.

Pikkuhiljaa on koristeet lisääntyneet ja

ah mikä ihanuus tuo valkoinen kuusi onkaan ollut.

Myös monen muunkin mielestä,

jopa miehien!!!

Joten, kun niitä perinteitä on nyt orjallisesti

noudatettu vuodesta toiseen,

mietin jo tässä, että mikähän muu perinne meiltä

menee tänä vuonna romukoppaan?

No sen näkee sitten kun se tulee... hih.

Mutta, näillä ME MENNÄÄN

JOULUA PÄIN!!!  Hip hei...