Mitä pidemmälle talven selkä on taittunut kevättä kohti,
sitä enemmän kaipaan kotiin sisällekkin valoa, iloa ja
raikkautta.
Tammikuussa yritin ujuttaa kodin sisustukseen
mustaa ja valkoista,
vähän ryhtiä joulunjälkeiseen kaaokseen.
Nyt olen ihmetellyt, että
mitä oikein hain tuolla mustalla,
kun sitä jaksoin jokapaikkaan kylvää...
jopa yhden pienen seinänkin maalasin
mustalla liitutaulumaalilla.
Noh.. tämähän ei tunnu ollenkaan omalle,
eikä kyllä tuntunut silloinkaan,
vaikka kaipasi jotain ryhtiä ja särmää
sisustukseen, jota ajattelin saavani sillä
mustalla.
Jo jonkin aikaa sitten maalasin,
tuon "baaripöytä" viritelmäni valkoiseksi,
tekstin mustaksi.
Eilen riisuin mustat kehykset
seiniltä ja tilalle laitoin korkean ja kapean
valkoisen peilin.
Nyt tuo tila näyttää omalta ja
on ihan ryhdikäs.
Eilen tuli heiluttua maalitörpön kanssa
vähän enemmänkin,
sillä virittelin olohuoneeseenkin seinähyllyn,
jollaisia olen kaivannut sinne vuosia.
Nyt se vanha "kenkäkaappi" sai
hyvän seuralaisen ja
sekin nurkka näyttää seesteiseltä.
 | |
| Mitenkähän tämän kuvan olen onnistunut ottamaan? Hylly näyttää olevan ihan vinossa, piti ihan käydä vatupassilla katsomassa että onko näin... ei ole... kuva siis valehtelee!!! :) |
Ja arvatkaas raahattiinko niitä harkkoja
sunnuntaina ulos? niinkuin oli suunnitelmissa...
No eipä ei..
nyt ne on raahattu makkariin, jonne
maalasin pari hyllylevyä ja siinä se
taso nököttää.
Ei se siihen oikein mahtuisi, mutta luulen
että tämän tason sijoituspaikka tulee olemaan alakerrassa
kunhan siellä remontti edistyisi.. kunpa?
Kaikenlaiset vastoinkäymiset on varjostanut mennyttä viikkoa,
viimeisin maanantaina, kun Mikkelin reissulla
auton jäähdytinnesteet alkoi vuotaa ulos.
Joutuu tekemään paljon muutoksia ja järjestelyjä arkeen,
on kuin jalka tai käsipuoli,
kun autolla ei nyt voi vaan lähteä huristelemaan tuosta vaan..
Mutta valonpilkahduksiakin
on tullut.. eilen kävin hakemassa kauan odotetun paketin ja vuosia haaveilun
kohteena olleen hilavitkuttimen...
Ja, tässä se on
se on mun KITCHEN AID artisan.
Keskimmäinen lapsista on kiinnostunut leipomisesta ja ruuanlaitosta yleensä.
Hänkin on huokaillut tämän koneen perään
Leila leipoo ohjelmaa katsoessa.
Entinen yleiskoneeni vuodelta miekka ja kirves oleva
Kenwood on jököttäny pihalla jo pari kk.
Halusin tehokkaan koneen, jota kehtaa pitää pöydällä,
ettei sitä tarvitse kaivaa kaapien perimäisestä nurkasta ja
kiireesti takaisin.
Ja, varmaan 5 v tätä konetta haaveilleena,
päätin, että se on tämä tai ei mikään muu.
Ystäväni oli ihastunut tähän myös,
samanlainen paketti kapsahtanee pian hänenkin eteiseen...
Tänään me tämä testataan tyttöjen kanssa,
kun tulevat koulusta kotiin ja läksyt on tehty.
Sittenpähän kuulette,
onko se sen 500 egen arvoinen peli,
vai ei??
Aurinkoista keskiviikkoa!
