tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusia vuosia pukkaa!


 Niin, innostavaa uutta vuotta kaikille.
Sitähän tässä jokainen aina silloin tällöin kaipaa,
innostusta.
Jaksella arkipäiviä puurtaa, ottaa
innostusta pienistä asioista.
Odottaa jotakin ja
innostua uudelleen ja uudelleen,
vuosi toisensa perään, kuukausi ja
viikko toisensa perään,
päivä ja tunti toisensa perään
JOSTAKIN.

Meille odotellaan vieraita,
uuden saunan löylyistä nauttimaan ja
sen jälkeen illallista.
Alkukeitoksi eilen jo keittelin
sipulikeiton,
johon vielä krutongit ja juusto päälle ja uuniin.
Rouheat ja mausteiset lohkopotut ja
naudan sisäfilepihvit.
Jälkkäriksi
creme brulee.


Lapset auttoivat pöydän kattamisessa,
ehkä kaikki oikeaoppisuudet ei siellä kukoista,
mutta nyt mennään näillä näin loppuvuotta.

Pieni juustotarjotin piti rakennella
seurusteluhetkeen,
ehkä hieman punaviiniä kaveriksi.

Muistin räpsäistä pari kuvaa alakerran pesuhuoneessa.
Olin tosin levitellyt juuri läjän pyykkejä kuivumaan,
joten koko kuvaa en KEHDANNUT ottaa.


Tällaiset lyhdyt hommasin
molemmille ikkunoille.
Noissa lyhdyissähän ei saa polttaa tavallisia
kynttilöitä,
niissä onkin lepattavat led kynttilät.
Kätevää..
eikä tarvii pelätä tulipalo vaaraa.

Mutta, tässäpä tämän vuoden viimeiset postaukset.
Kiitos kaikille menneestä vuodesta,
se on ollut täynnä iloa ja onnea, tasapainottavana myös
surua ja epäonnea.
Sitähän elämä on ja pitääkin olla.
Näillä mennään päin ensivuotta,
katsotaan mitä se sitten meille antaa!

torstai 26. joulukuuta 2013

Ä.H.K.Y

Riviera Maisonin iso joulukuusen käpy! ihqu!

On mussutettu on... suolasta ja
makkeeta!

Simppelit joulupöydän antimet

Joulupöydässä tuumasin isännälle,
että miten sitä nuorempana jaksettiin santsata
useemman kerran.



Nyt tuloo siis ähky vähemmälläkin.
Leiponut suklaastakin joulun alla
niin paljon kaikenlaista,
että suklaa alkaa tulla jo korvista.
Konvehdit alkaa siis jo tökkiä.
Tellua on töllötetty enemmän,
kuin viikkoihin.

Kattauskäpy

Samat ohjelmat tuntuu pyörivän kanavalta
toiselle ja odotetaan vaan
tulevaksi jotain uutta...
mutta minun Jouluni odotus
oli kuitenkin se ihana
Samusirkan joulutervehdys!
Jota ilman ei minun jouluni tule.
Sitä katsellessa tulee
mieleen lapsuuden ajat,
kun istuttiin tv:n edessä ja ohjelma
tuijotettiin alusta loppuun,
tarkasti.
Nythän sen muistaa melkein ulkoa.



Joten on ähky syömisestä, ähky tv:n katselusta.
Jouten olo alkaa jo kyllästyttää..

Tikru ihmettelee paperihässäkkää pitkin lattioita..

Pauli avasi lahjansa ja nautiskeli siitä tuulikaapissa...

Olkkarin seinät kaipaisi jo uutta väriä.. mutta mutta
pesuhuoneen ovet odottaa edelleen maalaajaa,
joten osoite olis seuraavaksi tuonne alakertaan,
eikä mitään muuta!

Mätimousse

Joten, mun tapanintanssit tanssitaan
maalipensselin kanssa!

Kotiportti!

Joko olette suunnitellut uudenvuoden aattoa?
Minä olen, mutta en keksi mitään...
Maakin on musta kuin mörkö,
mies katsoi sääennustetta,
eikä näytä siltä, että saisimme lunta ihan kohtakaan... blääh.
Ulkona on TODELLA pimeää,
eikä siellä tee mieli olla pimeän tultua tippaakaan.
Mutta joo...
tää lähtis nyt heiluttamaan pensseliä!

 Joten, kaikille mukavaa Tapanin päivää!

maanantai 23. joulukuuta 2013

ILOISTA JOULUA JOKAISELLE!!!




Meille joulu on tullut ilman isompia stressejä.
Tänään toimitellaan paketit oikeisiin
osoitteisiin ja
naapuriin kortit ja sinapit.


Jouluruuat odottelee
jääkaapissa ja
kinkku köllöttää vielä viileässä
terassilla.
Se paistetaan tänään ja
pidetään pienet
lahjavalvojaiset... ihan pienet.



Koska paketit on kerääntynyt
jo kuusen alle ja
pikkuhiljaa hommatut lahjat
on paketoitu sitä mukaa.


Kyllä sitä huomaa miten
Joulu ja sen merkitys muuttaa
muotoaan,
kun lapset kasvaa.
Nyt kun meilläkin nuorin on 10
vee,
eikä pukkijutut ole mennyt todesta
vuosiin,
on jännitys laantunut ja keskitytään
yhdessä tekemiseen, leipomiseen,
koristeluun ja ystäville ja
perheelle lahjojen hankintaan,
eläimiä unohtamatta.


Huomennahan se on SE päivä,
ihan hitaalla kaavalla mennään meillä,
syödään hyvin ja
saunotaan pitkään ja joo
siellä meidän uudessa saunassa tuolla alakerrassa,
josta olen unohtanut tyystin
ottaa kuvia.
Kiva siitä tuli, olen tyytyväinen.
Pesuhuoneen sisustelu on
vähän vaiheessa vielä...
lasihyllyt ja pyyhekoukut ja muut puuttuu vielä.
Mutta, ehtiihän tässä.


Mutta nyt,
toivotan kaikille oikein iloista ja
stressitöntä joulua!!!

torstai 19. joulukuuta 2013

Neljä ja nolla, ne on vaan numeroita!


Niin, elämässä tuli tietty rajapyykki ylitettyä
tuossa jokunen päivä sitten!



Päivää juhlistettiin ystävien ja sukulaisten kera
vähän aiemmin ja
vähän kuvapläjäystä siitä ja
siitä pian lähestyvästi juhlasta,
nimittäin Joulusta!
Jokapaikassa kohistaa
Joulu sitä ja Joulu tätä.
Niin niin..





Meillä on Joulu tullut tupaan
tänä vuonna vähemmittä stresseittä..
vai onko se vasta tulossa??? Se stressi?
Kuusi on seisonut tupasessa jo
kohta viikon.


Sitäkin mietitty, että perinteet sitä ja
perinteet tätä.
Miksi sitä kuusta saisi katsella vasta aattona ja
Joulun JÄLKEEN...
eihän se enää sitten tunnu miltään.
Siispä, meillä heitettiin kuusen
pystytys perinne romukoppaan ja
kuusi oli pystyssä jo ennen puolta kuuta.
Pikkuhiljaa on koristeet lisääntyneet ja
ah mikä ihanuus tuo valkoinen kuusi onkaan ollut.
Myös monen muunkin mielestä,
jopa miehien!!!


Joten, kun niitä perinteitä on nyt orjallisesti
noudatettu vuodesta toiseen,
mietin jo tässä, että mikähän muu perinne meiltä
menee tänä vuonna romukoppaan?


No sen näkee sitten kun se tulee... hih.
Mutta, näillä ME MENNÄÄN
JOULUA PÄIN!!!  Hip hei...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Himmailua!


Juu, kotona on himmailtu,
kun muut on viilettänyt pikkujouluissa.
Ei oo tullu kutsua pikkujouluihin ja
tänä vuonna päätin olla itsekin järjestämättä
pikkujouluja ystäville,
odottelin lähinnä kutsua jonkun ystin luo.


Mutta, tänä päivänä taitaa olla
niin, että aika harva enää vaivautuu
järjestämään kotonaan itse pikkujouluja.
Sama pätee, kai muihinkin
"kissan ristiäisiin".
Istutaan vaan kotona
nenä kiinni telkkarissa tai tietsikassa,
sosiaaliset piirit ne kutistuu meiltä aikuisiltakin.
Kun aina vaan nuorisoa ja lapsia tästä asiasta
moititaan.




Ja itsestäänkin huomaa,
että kyläänkin mennään vain kutsuttaessa.
Miksi emme siis kutsuisi toisiamme
kylään, useammin!


Kummasti sitä huomaa
virkistyneensä 
ihmisten seurasta.
Ehkä tässäkin
pätee tämä kauan kuulutettu asia,
eli AJAN antaminen ystäville.
Jospa tänä jouluna
antaisinkin ystäville lupauksen,
että joululahjaksi,
annan heille tulevana vuonna,
enemmän aikaani!

Piparitalkoiden lomassa syntyi muutama Piparinen lintukoto.

Tyttären luomus, joka pääsi asumaan mummille.

Vähän on vapaalla kädellä tehdyt tönöt vetoisia, mutta koristeet niskaan, niin hyvä tulee!!!