Uusia vuosia pukkaa!

 Niin, innostavaa uutta vuotta kaikille.

Sitähän tässä jokainen aina silloin tällöin kaipaa,

innostusta.

Jaksella arkipäiviä puurtaa, ottaa

innostusta pienistä asioista.

Odottaa jotakin ja

innostua uudelleen ja uudelleen,

vuosi toisensa perään, kuukausi ja

viikko toisensa perään,

päivä ja tunti toisensa perään

JOSTAKIN.

Meille odotellaan vieraita,

uuden saunan löylyistä nauttimaan ja

sen jälkeen illallista.

Alkukeitoksi eilen jo keittelin

sipulikeiton,

johon vielä krutongit ja juusto päälle ja uuniin.

Rouheat ja mausteiset lohkopotut ja

naudan sisäfilepihvit.

Jälkkäriksi

creme brulee.

Lapset auttoivat pöydän kattamisessa,

ehkä kaikki oikeaoppisuudet ei siellä kukoista,

mutta nyt mennään näillä näin loppuvuotta.

Pieni juustotarjotin piti rakennella

seurusteluhetkeen,

ehkä hieman punaviiniä kaveriksi.

Muistin räpsäistä pari kuvaa alakerran pesuhuoneessa.

Olin tosin levitellyt juuri läjän pyykkejä kuivumaan,

joten koko kuvaa en KEHDANNUT ottaa.

Tällaiset lyhdyt hommasin

molemmille ikkunoille.

Noissa lyhdyissähän ei saa polttaa tavallisia

kynttilöitä,

niissä onkin lepattavat led kynttilät.

Kätevää..

eikä tarvii pelätä tulipalo vaaraa.

Mutta, tässäpä tämän vuoden viimeiset postaukset.

Kiitos kaikille menneestä vuodesta,

se on ollut täynnä iloa ja onnea, tasapainottavana myös

surua ja epäonnea.

Sitähän elämä on ja pitääkin olla.

Näillä mennään päin ensivuotta,

katsotaan mitä se sitten meille antaa!

Ä.H.K.Y

Riviera Maisonin iso joulukuusen käpy! ihqu!

On mussutettu on... suolasta ja

makkeeta!

Simppelit joulupöydän antimet

Joulupöydässä tuumasin isännälle,

että miten sitä nuorempana jaksettiin santsata

useemman kerran.

Nyt tuloo siis ähky vähemmälläkin.

Leiponut suklaastakin joulun alla

niin paljon kaikenlaista,

että suklaa alkaa tulla jo korvista.

Konvehdit alkaa siis jo tökkiä.

Tellua on töllötetty enemmän,

kuin viikkoihin.

Kattauskäpy

Samat ohjelmat tuntuu pyörivän kanavalta

toiselle ja odotetaan vaan

tulevaksi jotain uutta...

mutta minun Jouluni odotus

oli kuitenkin se ihana

Samusirkan joulutervehdys!

Jota ilman ei minun jouluni tule.

Sitä katsellessa tulee

mieleen lapsuuden ajat,

kun istuttiin tv:n edessä ja ohjelma

tuijotettiin alusta loppuun,

tarkasti.

Nythän sen muistaa melkein ulkoa.

Joten on ähky syömisestä, ähky tv:n katselusta.

Jouten olo alkaa jo kyllästyttää..

Tikru ihmettelee paperihässäkkää pitkin lattioita..

Pauli avasi lahjansa ja nautiskeli siitä tuulikaapissa...

Olkkarin seinät kaipaisi jo uutta väriä.. mutta mutta

pesuhuoneen ovet odottaa edelleen maalaajaa,

joten osoite olis seuraavaksi tuonne alakertaan,

eikä mitään muuta!

Mätimousse

Joten, mun tapanintanssit tanssitaan

maalipensselin kanssa!

Kotiportti!

Joko olette suunnitellut uudenvuoden aattoa?

Minä olen, mutta en keksi mitään...

Maakin on musta kuin mörkö,

mies katsoi sääennustetta,

eikä näytä siltä, että saisimme lunta ihan kohtakaan... blääh.

Ulkona on TODELLA pimeää,

eikä siellä tee mieli olla pimeän tultua tippaakaan.

Mutta joo...

tää lähtis nyt heiluttamaan pensseliä!

 Joten, kaikille mukavaa Tapanin päivää!

ILOISTA JOULUA JOKAISELLE!!!

Meille joulu on tullut ilman isompia stressejä.

Tänään toimitellaan paketit oikeisiin

osoitteisiin ja

naapuriin kortit ja sinapit.

Jouluruuat odottelee

jääkaapissa ja

kinkku köllöttää vielä viileässä

terassilla.

Se paistetaan tänään ja

pidetään pienet

lahjavalvojaiset... ihan pienet.

Koska paketit on kerääntynyt

jo kuusen alle ja

pikkuhiljaa hommatut lahjat

on paketoitu sitä mukaa.

Kyllä sitä huomaa miten

Joulu ja sen merkitys muuttaa

muotoaan,

kun lapset kasvaa.

Nyt kun meilläkin nuorin on 10

vee,

eikä pukkijutut ole mennyt todesta

vuosiin,

on jännitys laantunut ja keskitytään

yhdessä tekemiseen, leipomiseen,

koristeluun ja ystäville ja

perheelle lahjojen hankintaan,

eläimiä unohtamatta.

Huomennahan se on SE päivä,

ihan hitaalla kaavalla mennään meillä,

syödään hyvin ja

saunotaan pitkään ja joo

siellä meidän uudessa saunassa tuolla alakerrassa,

josta olen unohtanut tyystin

ottaa kuvia.

Kiva siitä tuli, olen tyytyväinen.

Pesuhuoneen sisustelu on

vähän vaiheessa vielä...

lasihyllyt ja pyyhekoukut ja muut puuttuu vielä.

Mutta, ehtiihän tässä.

Mutta nyt,

toivotan kaikille oikein iloista ja

stressitöntä joulua!!!

Neljä ja nolla, ne on vaan numeroita!

Niin, elämässä tuli tietty rajapyykki ylitettyä

tuossa jokunen päivä sitten!

Päivää juhlistettiin ystävien ja sukulaisten kera

vähän aiemmin ja

vähän kuvapläjäystä siitä ja

siitä pian lähestyvästi juhlasta,

nimittäin Joulusta!

Jokapaikassa kohistaa

Joulu sitä ja Joulu tätä.

Niin niin..

Meillä on Joulu tullut tupaan

tänä vuonna vähemmittä stresseittä..

vai onko se vasta tulossa??? Se stressi?

Kuusi on seisonut tupasessa jo

kohta viikon.

Sitäkin mietitty, että perinteet sitä ja

perinteet tätä.

Miksi sitä kuusta saisi katsella vasta aattona ja

Joulun JÄLKEEN...

eihän se enää sitten tunnu miltään.

Siispä, meillä heitettiin kuusen

pystytys perinne romukoppaan ja

kuusi oli pystyssä jo ennen puolta kuuta.

Pikkuhiljaa on koristeet lisääntyneet ja

ah mikä ihanuus tuo valkoinen kuusi onkaan ollut.

Myös monen muunkin mielestä,

jopa miehien!!!

Joten, kun niitä perinteitä on nyt orjallisesti

noudatettu vuodesta toiseen,

mietin jo tässä, että mikähän muu perinne meiltä

menee tänä vuonna romukoppaan?

No sen näkee sitten kun se tulee... hih.

Mutta, näillä ME MENNÄÄN

JOULUA PÄIN!!!  Hip hei...

Himmailua!

Juu, kotona on himmailtu,

kun muut on viilettänyt pikkujouluissa.

Ei oo tullu kutsua pikkujouluihin ja

tänä vuonna päätin olla itsekin järjestämättä

pikkujouluja ystäville,

odottelin lähinnä kutsua jonkun ystin luo.

Mutta, tänä päivänä taitaa olla

niin, että aika harva enää vaivautuu

järjestämään kotonaan itse pikkujouluja.

Sama pätee, kai muihinkin

"kissan ristiäisiin".

Istutaan vaan kotona

nenä kiinni telkkarissa tai tietsikassa,

sosiaaliset piirit ne kutistuu meiltä aikuisiltakin.

Kun aina vaan nuorisoa ja lapsia tästä asiasta

moititaan.

Ja itsestäänkin huomaa,

että kyläänkin mennään vain kutsuttaessa.

Miksi emme siis kutsuisi toisiamme

kylään, useammin!

Kummasti sitä huomaa

virkistyneensä 

ihmisten seurasta.

Ehkä tässäkin

pätee tämä kauan kuulutettu asia,

eli AJAN antaminen ystäville.

Jospa tänä jouluna

antaisinkin ystäville lupauksen,

että joululahjaksi,

annan heille tulevana vuonna,

enemmän aikaani!

Piparitalkoiden lomassa syntyi muutama Piparinen lintukoto.

Tyttären luomus, joka pääsi asumaan mummille.

Vähän on vapaalla kädellä tehdyt tönöt vetoisia, mutta koristeet niskaan, niin hyvä tulee!!!