Ketä meillä asuu...

Vuosi sitten otettu kuva pihalta,

lumi oli jo sulanut niin, että maa pilkotti.

Seiväsaidan takana on nuotiopaikka,

minne voi tehdä pienen nuotion ja

paistaa vaahtokarkkeja.

Mun kasvimaalta,

jonka puutarhuri on aina" lomalla".

Sen verran kehnosti sitä hoidan.

Mutta, hoisin tai en,

joka kesä sieltä saan

yrttejä, raparperiä,

kukkia ja salaatteja.

Herneitä ja papuja tulee myös.

Vaikkei minulla VIELÄ ole sitä kasvihuonetta,

olen menestyksekkäästi saanut kesäkanalan

päädyssä kasvateltua oikein makeita tomaatteja ja kesäkurpitsoita.

Jaha... herää kysymys, 

että minkä ihmeen kanalan???

Hertta-neiti, luonteeltaan kuten edesmennyt äitinsäkin Hilta, itsepäinen ja ovela.

 Meidän suureen perheeseenhän 5 ihmisen lisäksi

kuuluu iso liuta eläimiä. Sitä kai voisi sanoa

eläinrakkaudeksi, mutta myös elämäntavaksi.

Koko perheemme huolehtii niistä,

vastuualueet vaihtelee.

Rakas Manta rouva, uskollinen ja hyväntahtoinen kanamuori.

Irma kana, kovasti munii ja on pieni mutta sukkala ja osaa lentää.

Pekingankka (jättirotu) Tyyne ja Teuvon jalat. Meillä on myös Tirppa, edellisten tytär...

Ankkojen ensiuinti sitten talven, siis keväällä 2012. Riemuna riitti!

Tässä siis kaikki kolme jättiankkaamme. Ne on äänekkäitä ja hauskoja.

Tämä kääpiöluppakorva kani on Pipa, tai Pipari oikeammin. Meillä on myös 2 muuta pupua, poikia, Osku ja Pippuri. Pippuri on Oskun ja Pipan poika.

Leikattu tyttökissamme Tilkku, on myös äiti, meillä yksi punainen poika Pilli.

Leikattu poika Tikru, joka sai nimensä kun se pentuna pomppi kuin se Nalle-Puhin Tikru.

Meillä asuu myös 2 kesyrotta tyttöä,Lotta ja Nanna, tyttärien huoneessa ja hoivassa

Tämä on Fani, meillä on myös Essu ja Peppi. Tästä harrastuksesta voi lukea cloudmoore.blogspot.fi:stä.

Meillä on aika ajoin myös tallaisia Welsh Corgi Pembroken pentuja.

Että, elämää  ja vilskettä meillä on aina.
Arki on melkoisen organisoitua,
vastuuta eläimistä on kaikilla.
Koko perheemme rakastaa seurata eläimiä, etenkin kesäisin
on ihanaa tulla terassille aamukahville, kun terassin edessä odottaa
kanat ja ankat aamuherkkujaan.
Usein se oma aamiaisleipä päätyykin niiden suuhun.

Talvet on ankeampaa aikaa, kun kanat ja ankat on sisätiloissa,
seuranaan puput.
Niille yritetään keksiä kaikenlaista virikettä.
Keväällä ne siirretään kesäkanalaan, johon
katetaan niille pieni ulkoilualue,
koska ulos niitä ei voi päästää vapaasti,
kuin kesäkuun alussa.
Niillä on lintuinfluenssavaaran takia ulkonaliikkumiskielto.
Jos tähän lakiin nyt tulisi muutosta! Toivotaan!
Tämä eläinrakkaus
on sitovaa, siksi emme harrastele etelänmatkoja
tai mitään muitakaan pidempiä reissuja.
Keäisin joskus veneillään tuolla Linnasaaren kansallispuiston vesistöillä,
silloinkin meidän on hommattava kotiin joku
asumaan siksi aikaa... hoitamaan eläimiä.
Kaikki eläimet ovat meille lemmikkejä,
joten jokaisen pois meno on suurta surua.

Tämä on meidän eläimäntapa,
enkä sitä haluaisikaan vaihtaa.