Fiuh...

Onpahan ollut viikolla haipakkaa, kun mies sai pikakomennuksen ulkomaan työkeikalle ja

jäin tänne täytämään miehenkin saappaat, vähän niinkuin varottamatta.

Talossa, jossa on isoksi osaksi puulämmitys, pitää talvella vähän vipinää kintuissa.

Etenkijon nyt, kun päivällä on muutama aste pakkasta ja

yöksi paukasee sen -25 astetta. 

Luntakin on tuprutellut aikalailla kiitettävään tahtiin, joten lumihommatkaan

ei oo ollu tauolla. Onneksi naapurin mies on traktorilla suurimman

osan käynyt sillon tällöin huitasemassa.

Lasten kouluun kuskailuja, ruokakauppareissuja, siivousta, eläintenhoitoa,

vähän autonhuoltoa (ihan itse) ja kaikenlaista arkirumbaa ruuanlaiton, siivouksen,

pyykinpesun sun muun seassa.

Joo, joo... laiska töitään luettelloo!

On sitä ehtinyt päätään vaivata kaikenmaailman sisustus jutuillakin,

olkkariin on ollut suunnitelmissa järjestyksen muutosta,

mutta se vaatii sellasen johtorumban, että se vähän pistää jarrua.

Inhoan niitä telkkarin ja digiboxin johtojen piilottelua.

Nyt kun tv on seinällä ja johdot koteloissa, on ollut simppeliä..

jos järjestyksen vaihdan, pitäisi tv siirtää seinältä jalustalle ja sitähän se sitten tietää..

johtorumbaa..

No katsotaan tuleeko siitä mitään?

Keittion avohyllymania ei ole helpottanut,

vähän ehkä nytkähtänyt  jopa eteenpäin niin että hyllyjen kannattimet

on jo hommattuna, tosin tiedä sitten riittääkö ne vieläkään.

Hain tänään postista odotetun paketin,

tilasin Sateenkaarentaa nettiputiikista kirjan,

Elämää valkoisessa puutalossa. Upotin kirjan lukemiseen

kokonaisen tunnin, tuntui siltä että olis voinut alottaa taas alusta,

kuvat on ihania ja pää alkaa pullistella ideoita... apua.

Olen aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta, osaisipa kirjoittaa

kuin Ilona Pietiläinen. Kuvat kirjassa on ihania.. 

en ehkä uskalla nyt nukkumaan mennessä edes avata kirjaa,

koska en varmaan saa unta, kun alan miettiä kaikenlaisia idiksiä.

Mut, tää lähtis nyt nukkumaan.

Pönttöä....

Perjantaina kirppistellyistä

jutuista oli suunnitelmissa väsäillä jotain...

tänään kun lapset meni mummolle lopettelemaan lomaansa,

minulle jäi aikaa ja rauhaa puuhastella

keittiönpöydän täydeltä.

Mies sanoikin kotiin tullessaan,

että "mikäs täällä on räjähtänyt?"

Luovuuden jyllätessä, kaapeista vaan kaivautuu

kaikki tarvikkeet ja tykötarpeet pöydille ja

siellä seassa kahvikuppeja sun muuta.

Keltaiset muovimunat sai kääreen ylleen

vanhasta kirjaste reviyistä sivuista,

tuossa munat on vasta kuivamassa,

revin niistä nuo keltaiset narut irti ja

suunnitelmissa on niihin laitella muutakin vielä,

pitsiä ja sellaista.

Edellisessä postauksessa kerroin siitä ideastani

tuohon linnunpönttöön tai ruokinta-automaattiin,

koska meillä jo keittiön ikkunan ulkopuolella linnuilla sellainen on,

ajattelin että tämä pönttönen on sitten niille 2 linnuille,

jotka on nököttänyt olkkarin peilillä viimeiset 2 vuotta.

Tietysti paksu kerros valkeaa maalia ja

vähän tekstiä ja vanhensin mökkiä vähän mustalla.

Muutama muna pesäsä myös,

molemmat tipuset ei oikein pönttöön sopinut,

joten toinen tipusista on vahdissa tuon

metallisen lintuhäkin päällä,

jonka halusin maalata myös vitivalkoiseksi ja

sisällä kasvaa perunanarsissi...

En saanut kukkaa asettumaan tuonne häkkiin niinkuin olisin halunnut,

mutta siellä se nyt on...

Tämä pieni tipi tahtoi Tiimarista mun mukaan ja

se löysi paikkansa olkkarin senkiltä,

vanhojen kirjojen pinon päältä.

Kaikestä päätellen PÄÄSIÄISTÄ PUKKAA!!!

Ihanaa hurahtaa kaikeen pinkkiin ja hempeään... keltainen

ei tunnu tänä pääsiäisenä mun väriltä,

voihan se olla että se sitten varsinaisesti pääsiäisena

vielä putkahtaa... mutta

nyt on vaaleat sävyt ja tuo vaalean punainen mun juttu.

Illalla tulikin rakas ystävä miehensä kanssa

meille illalliselle,

paisteltiin naudan sisäfilepihvit ja yrttiperunoita,

punaviinikastikkeella ja fetayrttisalaatilla.

Jälkkäriksi espressot/ latet ja tiramisut.

Ja kaikki  tehtiin ihan itse, eikä oiottu missään...

Punaviiniä lasillinen ruualla ja

juustotarjottimen kanssa erilaista

viiniä. Olipa hyvää... ja

mikä parasta seura oli ykkösluokkaa ja

siinä ei edes telkkarin ohjelma tarjonta haitannut,

kun ystäväni kanssa suunniteltiin jo tulevia hömppäreissujamme

ikeaan ja muualle.

"Katsottiin" nimittäin pääosa iltaa NYRKKEILYÄ,

opittiin siinä nyrkkeilystä kaikenlaista.Vaikka

me ystin kanssa sillä välin selattiin sisustus lehtiä ja

hupatettiin kaikenlaista ja sivusilmällä annettiin kommenttejä

nyrkkeilijöiden shortsien väreistä jne..

Hih...oppia ikä kaikki.

Eiliset kirppistelyt ja tuunailu suunnitelmat...

 

Tällaiset oli aarteet eilisellä Fidan kirppis reissulta,

sieltä samaisesta paikasta yleensä aarteeni löydänkin.

Tuotteet ei oo yli hinnoiteltuja, eikä mitään tunnelisää päällä,

niinkun tahtoo käydä, kun ihmiset itse päättää hintalapun

tuotteilleen, eikähän siinä mitään

heillä on oikeus siihen.

Olen itsekkin sortunut siihen,

kun olen kirppis pöydälleni tavaraa kantanut...

jonkun ihanan tavaran tai vaatteen 

ylihinnoitellut sen perusteella mitä

siitä on itse joskus maksanut tai miten tärkeä ko. tavara on ollut.

Fidan kirppiksellä tuotteet hinnoitellaan

muutoin ja

sieltä teen parhaat löydöt.

Sillä LÖYDÖN merkitys minulle on se

että saan jonkun toivomani asian

edullisemmin kuin kaupasta.

Yllä olevassa kuvassa näkee ettei hinta taso

päätä huimaa ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Itsekkin raahaan lasten pieneksi jääneet vaatteet ja jalkineet

Fidan kirppikselle.

Toki annan päältä parhaat ystävien ja tuttavien lapsille,

ILMAISEKSI.

Antamisen ilo on se suurin ilo.

Omalle kirppis pöydälle vien kirjat ja

sisustus härpäkkeet, päiväpeitot jne mitkä on jo out omasta

sisustuksesta.

Ja, olisipa taas pöytä otettava ja tehtävä

jonkinmoinen kevät mylläys

omiin kaappeihin.

Ja, kuvan linnunpönttöön liittyy pitkäaikainen

suunnitelmani sisustukseen...

moni varmaan sen jo tuosta pöntöstä arvaa...

ja tuo pönttö tulee kyllä nyt pääsiäiseksi niin sopivasti.

Tiimarissa piipahdettiin eilen myös,

ihania pääsiäisjuttuja tarttui mukaan ja

askarteluvimmaa pukkaa päälle.

Tarttis nyt vaan hetken rauhaa, että

vois levittäytyä keittiönpöydälle kaikkine

härpäkkeineen askartelu puuhiin..

ehkäpä niistä sitten ensikerralla.. joten siihen saakka,

se on Moikkelis!!!

Ihanaisille!

 

Naistenpäivä, en ole koskaan ottanut selvää

että mistä päivä on lähtöisin?

Naisiahan sitä onnitellaan ja juhlitaan,

muistetaan ja huomioidaan.

Ehkä se on muistamista siitä hurjasta

arkisesta aherruksesta,

jota ei itsekkään edes huomaa tekevänsä.

Jos käy vaikka keittiössä juomassa lasillisen

vettä, sitä tekee matkalla sinne keittiöön

aika monta askaretta..

kantaa tavaroita oikeille paikoillee,

laittaa tiskejä koneeseen,

maitopurkkeja

takaisin jääkaappiin ja sellaista,

matka mainoskatkolla kestääkin puolituntia ja

se vesilasikin saattaa jäädä juomatta ja

ohjelma jota oli seuraamassa, loppu näkemättä.

Mutta, näin se vaan menee, varmaan

suurimmalla osalla äideistä, naisista?

Vai tunnustaako joku muuta?

Taannoiselta Matkuksen reissulta

ostettu cupcakes loota on

odotellut tätä päivää...

ensin meinasin leipoa siitä niitä

cupcakesia,

mutta halusin testata Tigerista ostetun silikonisen 

kakkuvuuan. Se toimi todella hyvin!

Enpä olisi uskonut, miten hyvin kakku

irtosi vuuasta ja miten hyvin se paistui.

Halkaisin kakun ja laitoin väliin vadelmahilloa ja

kostutin mehulla.

Päälle lääräsin paketin mukana tulleen creemin kakun päälle

joka oli päivään sopivasti vaaleanpunainen.

Kakkua en ole vielä maistanut, mutta

creemiä maistanut ja sanoisin että melekosen

makkeet kakkukahvit on tänään.

( En yleensä tykkää näistä pakettikakkujen mausta,

mitä lie lisäainetta onkaan ja tuohonkin sai lisätä munia,

öljyä,maitoa, margariinia, tuorejuustoa.)

Aurinko paistaa,  pölyt näkyy mutta

en aio tänään siivota kummemmin.

Vähentelen valaistusta illalla ja sytyttelen

kynttilöitä ja rymähdän sohvan suloiseen syleilyyn

hyvällä omallatunnolla.

Äitini innostui virkkaamaan ihania tiskirättejä

bambulangasta.

Tämänhetkisen lempparivärini tietäen

mikäs muu väri mun rätissä voisikaan olla.

En vain ole raaskinut sitä käyttää vielä..

niin nätti se on tuossa.

Lapset lähtee huomenna lopettelemaan lomaansa

mummon luo,

ja olen miettinyt mitähän me

keksittäis miehen kanssa tekemistä?

Tehdäkkö kunnon piffi illallinen punaviinin kanssa,

lähteäkkö leffaan tai ystäville?

Olisi kyllä kiva kutsua ystitkin kylään...

mutta pääseekö ja kuka? 

Ja mitäs sitten,

pitäskö siivota ja laittaa jotain hyvää?

No, se selviää huomenna.. katsotaan katsotaan.

Viettäkäähän naiset hetki tänään itsellennekkin,

jättäkää muut hommat sitä vesilasia hakiessa...

minä ajattelin kokeilla!

 PS. Uskoisitteko että ylimmäinen kuva kukasta on

muovikukka??? Ikean tuliaisia ja tykkään siitä. 

Ja varmaan se ilostuttaa mua vielä vuodenkin ja kahdenkin päästä! :)

Lunta ja kukkaverhoja!

Onpa tullut muutama päivä bloggaustaukoa, Bag End:in Katjaa lainatakseni,

melkoinen "bloggaus ripuli" onkin ollut viime viikkoina... ja päätin ,että nyt kun on vähän

taukoa tullut, pitää pistää päätään ulos ja ilmoittaa ettei olla ihan ummetukselle menty..

Heh.. että sellaista huumoria. 

Eilen piipahdettiin Matkuksessa, lapsukaisilla on hiihtoloma ja halusivat käydä katselemassa Matkuksen

putiikit.

Se toi minulle oivan mahkun päästä Ikealle,

onkin ollut usean kuukauden tauko.

Vai onko? no, en muista!

Tuli piipahdettua Matkuksen Tigerissä ja josta löysin ihanat pääsiäis

servetit.. tipusia. Servettejä löytyi tietysti Ikeasta lisää.

Kuten myös ihana ruusukangas, jossa tietysti tuota vaaleanpunaista.

Ompelin siitä keittiön verhot... siinä ommellessä olin innoissani,

että vihdoin saan kivat kevät verhot... ikkunasta ulos

vilkaistessa.. kääk lunta tulee ihan kunnolla. Jaah... Kevät?

No... kyllä se siitä.

Koti on alkanut pukeutua kevääseen.. vaaleanpunaista ja

himppasen turkoosiakin.

Kevät olkkarista, sopisikohan tuohon kattolampun paikalle sellainen Ikean PS Makros valaisin??? Se on suloinen, mutten ole varma sopisiko se meille??? Siis se pienin koko niistä.

 Pitenevät päivät on ihania, mutta on huomannut 

että on ihan kamalan väsynytkin.

Valoisat hetket tulee kai käytettyä niin hyvin puuhasteluun,

että kun pimenee vasta sitten tajuaa hellittää.

No, enpä tässä ole kummoisia aikaan saanut,

huusholli kaipaisi suursiivousta ja etenkin tuo

pyykkihuolto on niin retuperällä, että  ihan

hävettää..

Se siitä,

tämä lähtis hetkeksi pitkälleen,

vaikka on koululaisillakin loma, kello soi meillä

tänä aamuna aikaisin ja silmät alkaa lumpata.

Ketä meillä asuu...

Vuosi sitten otettu kuva pihalta,

lumi oli jo sulanut niin, että maa pilkotti.

Seiväsaidan takana on nuotiopaikka,

minne voi tehdä pienen nuotion ja

paistaa vaahtokarkkeja.

Mun kasvimaalta,

jonka puutarhuri on aina" lomalla".

Sen verran kehnosti sitä hoidan.

Mutta, hoisin tai en,

joka kesä sieltä saan

yrttejä, raparperiä,

kukkia ja salaatteja.

Herneitä ja papuja tulee myös.

Vaikkei minulla VIELÄ ole sitä kasvihuonetta,

olen menestyksekkäästi saanut kesäkanalan

päädyssä kasvateltua oikein makeita tomaatteja ja kesäkurpitsoita.

Jaha... herää kysymys, 

että minkä ihmeen kanalan???

Hertta-neiti, luonteeltaan kuten edesmennyt äitinsäkin Hilta, itsepäinen ja ovela.

 Meidän suureen perheeseenhän 5 ihmisen lisäksi

kuuluu iso liuta eläimiä. Sitä kai voisi sanoa

eläinrakkaudeksi, mutta myös elämäntavaksi.

Koko perheemme huolehtii niistä,

vastuualueet vaihtelee.

Rakas Manta rouva, uskollinen ja hyväntahtoinen kanamuori.

Irma kana, kovasti munii ja on pieni mutta sukkala ja osaa lentää.

Pekingankka (jättirotu) Tyyne ja Teuvon jalat. Meillä on myös Tirppa, edellisten tytär...

Ankkojen ensiuinti sitten talven, siis keväällä 2012. Riemuna riitti!

Tässä siis kaikki kolme jättiankkaamme. Ne on äänekkäitä ja hauskoja.

Tämä kääpiöluppakorva kani on Pipa, tai Pipari oikeammin. Meillä on myös 2 muuta pupua, poikia, Osku ja Pippuri. Pippuri on Oskun ja Pipan poika.

Leikattu tyttökissamme Tilkku, on myös äiti, meillä yksi punainen poika Pilli.

Leikattu poika Tikru, joka sai nimensä kun se pentuna pomppi kuin se Nalle-Puhin Tikru.

Meillä asuu myös 2 kesyrotta tyttöä,Lotta ja Nanna, tyttärien huoneessa ja hoivassa

Tämä on Fani, meillä on myös Essu ja Peppi. Tästä harrastuksesta voi lukea cloudmoore.blogspot.fi:stä.

Meillä on aika ajoin myös tallaisia Welsh Corgi Pembroken pentuja.

Että, elämää  ja vilskettä meillä on aina.
Arki on melkoisen organisoitua,
vastuuta eläimistä on kaikilla.
Koko perheemme rakastaa seurata eläimiä, etenkin kesäisin
on ihanaa tulla terassille aamukahville, kun terassin edessä odottaa
kanat ja ankat aamuherkkujaan.
Usein se oma aamiaisleipä päätyykin niiden suuhun.

Talvet on ankeampaa aikaa, kun kanat ja ankat on sisätiloissa,
seuranaan puput.
Niille yritetään keksiä kaikenlaista virikettä.
Keväällä ne siirretään kesäkanalaan, johon
katetaan niille pieni ulkoilualue,
koska ulos niitä ei voi päästää vapaasti,
kuin kesäkuun alussa.
Niillä on lintuinfluenssavaaran takia ulkonaliikkumiskielto.
Jos tähän lakiin nyt tulisi muutosta! Toivotaan!
Tämä eläinrakkaus
on sitovaa, siksi emme harrastele etelänmatkoja
tai mitään muitakaan pidempiä reissuja.
Keäisin joskus veneillään tuolla Linnasaaren kansallispuiston vesistöillä,
silloinkin meidän on hommattava kotiin joku
asumaan siksi aikaa... hoitamaan eläimiä.
Kaikki eläimet ovat meille lemmikkejä,
joten jokaisen pois meno on suurta surua.

Tämä on meidän eläimäntapa,
enkä sitä haluaisikaan vaihtaa.

Lime Curd!

 

Jossakin leivonta ohjelmassa joskus näin Lemon curd:ia,

jota käytettiin jossain kakun välissä. Jossakin lehdessä

näin ihan tässä vähänaikaa sitten rahkapiiraan,

jossa rahkan alla oli jotain keltaista hilloa?? en muista mitä se oli.

Idea tämän päivän leipomisiin lähti ihan ja vain omasta

mieliteosta...

lime ja rahka.

Joten...

Pyöräytin pienen 2,5 dl:n pullataikinan ja

kaulitsin sen uunipellille ja kohotin.

500 g rahkaa + purkillinen kermaviiliä + kaksi isoa munaa,

sokeria ja vähän vaniljasokeriakin kulhossa sekaisin.

Pullataikinan päälle levitellään ohut kerros

limecurdia (vois siis olla vaikka marmeladia tms) ja päälle rahkaseos.

Ja uuniin, parisattaa astetta ja olisko menny

puolisen tuntia kiertoilmauunissa..

NAMMM....

I-HA-NAA...

Raikas mutta makea...

Sopis muuten omppuhillonkin kanssa.

Ihaninta, kun rahkan happamuus ei

ollut kovin iso, kun

oli tuo makea ja raikas lime siellä alla.

Tänään päänsäryn hellitettyä ( jouduin käydä lääkärissä,

joka tökkäs kipupiikin kannikkaan ja kassillinen

pillereitä apoteekista ja kotiin),

järjestelin keittiötä, kun tuon kahvikoneen

kanssa on melkosta temuamista välillä.

Se sai lähdöt vanhalle paikalleen mikron alle ja

kummasti pöytätilaa putkahti sen tilalle...

Valaistuskin on nyt kunnossa,

kun muistettiin vaihtaa palaneet polttimot.

Jauho ja pastapurkit valloitti heti kahvikoneen paikan,

ne saa kivan valaistuksen tuolla ja

näyttävät paremmalle kuin tuon leipälaatikon viereen survottuna.

Jaha... pitäsköhän tehdä jotain ruokaakin perheelle,

meinattiin tehdä jotain dippailtavaa ja

ristokko perunoita, fetasalaatilla.

Ehkä pitää pieniä lihapullia alkaa vääntää,

lisäksi friteerattuja sipulirenkaita.

Porkkanoita pitää olla paljon,

kun viitsin kuoria ja pilkkoa,

niitä menee sipsien sijasta

voicea katsellessa varmasti pari kiloa.

Ja,

lasillisen valkoviiniä jäillä selätetyn migreenin kunniaksi.

Miten elämä on ihanaa kun pää ei oo pipi.

Hurrjan mukavoo iltoo kaikille!!!

Piia