Löytyi, löytyihän se!!!

Niin, löytyi se, vaikka viime kerralla sitä olin etsimässä.

Joulumieli..

pikkuhiljaa.

Kodin hyllyille on kerääntynyt joitakin joulujuttuja,

valkeaksi maalattu olkipukki ja

poro valkeiden puiden kanssa.

Piparkakkutalo tehtiin tyttärien kanssa

viikolla, ihan valmistaikinasta vaan.

Tosin nyt on jääkaapissa omatekoinenkin taikina

odottelemassa sitä hetkeä,

kun innostun piparinleivontaan.

Olen niin kaivannut sitä,

että radiosta alkaisi kuulua edes silloin tällöin 

joululauluja.

Ilmeisesti monet ihmiset on kyllästynyt

joululauluihin, 

mutta kyllä minä niitä kaipaan.

Nyt kuuntelen mieluiten amerikkalaisia joululauluja ja

sitten  ihan jouluna kotimaisia... varpunen jouluaamuna jne.

Mutta, kuten viimeksi mietin, että löytyisikö

joulumieli joululauluista?

Pitää kyllä myöntää, että kyllä.

Niistä se löytyi.

Olkkarin järjestys kääntyi miltei siihen ikiaikaiseen samaan,

kun nuo seinät innostuin maalaamaan.

Vielä en ainakaan ole kyllästynyt

tai ollut tyytymätön seiniin,

eikä kukaan ole vielä (uskaltanut) ihmetellä

sitä, miksi ne on maalattu siten kun ne on maalattu.

Vai? onko ne oikeasti NIIN autenttisen näköiset!

Ehkä.

Valkoinen joulukuusi on vielä laatikossa,

mutta ei pitkään.

Viime vuonna koristelin kuusen

puolenkuun maissa,

 enkä ole IHAN varma, jaksanko odottaa niin kauan tänä vuonna.

Minusta kuusesta on saatava nauttia pidempään kun

aatosta vähän eteenpäin.

Aaton jälkeenhän joulu on jo vähän ohi,

eikö kuusta ole mukavampi katsella pitkin

joulukuuta.

Monella kuusi jo on laitettukkin,

siis muovikuusi.

Aidon kuusen haluavat joutuvat kyllä odottelemaan,

kun eihän se raukka jaksa sisällä pitkään olla

kärsimättä.

Tällaista tälläkertaa,

voikaas hyvin!