 |
| Keittiön verhoviritelmä.. ikean valoverhoa ja jääpuikkovalot.. en kovin ihastunut tähän ole, mutta katsotaan saako ne olla joulun yli... |
Joo, todellakin.. nyt tympii.
On jo marraskuun loppu ja mua ei jouluta yhtään.
Joululahja asiat on ihan retuperällä,
ei niinkus mitään.
Tympii koko kodin laittaminen jouluun
tai leipominen.
 |
| Pip´s:in kahvikuppi.. |
En oo saanu kiinni siitä
ihanasta tunteesta, josta saa hurjasti
voimaa touhuta ja puuhata.
Eipä silti,
ei tässä ole häävisti noita voimiakaan.
Juuri sairastettu oksennustauti
veti kyllä viimeisetkin mehut tästä
kropasta.
Lisäksi sairastamani trigeminus neuralgia eli
kömpelö suomenkielinen käännös
kolmoishermosärky,
on ollut "helvetillinen" tänä syksynä.
Pahin ikinä.
Minullehan tehtiin tässä syksyn aikana
MVD leikkaus,
joka nyt näyttäisi jääneen tehottomaksi.
Leikkauksessa avattiin kallo ja
siellä neurokirurgi teki mitä pystyi ja todistettavasti
siellä on muutakin kuin tyhjää,
voin sen miehelleni todistetusti nyt sanoa.
Ja kun tuollainen leikkaus tehdään,
autolla ajohan on jäissä joksikin aikaa.
Minä odotan jouluaattoa, ehkäpä siksikin,
että silloin pääsen ITSE minne tarvitseekaan mennä.
On kuulkaa uskomatton tunne,
kun et voikkaan lähteä asioille tai kauppaan
silloin kuin tilanne sitä vaatisi,
vaan sinne on mentävä useinmiten isännän kanssa,
eikähän se ole enää sama asia,
kuin käydä kaupassa "ajan kanssa",
eli katsella lehtihyllyn uusimmat sisustuslehdet ja tipauttaa ehkä
yhden kärryyn, saati sitten kaikkea muuta..
eli sinne mennään suurinpiirtein lappu kourassa ja
juostaan kaupan läpi kieli vyön alla..
onko muillä näin?
Se siitä.
 |
| Leipäkakku tekee aina kauppansa, loppuikin ennen makeaa kakkua. |
Joten yritetään sitkutella lääkkeillä ja
välttelyllä laukaisevia tekijöitä kohtaan..
mikä on melko mahdotonta.
( Ulko-oven aukaisu riittää laukaisemaan
kipukohtauksen.. viileä ilma kohti kasvoja siis.)
Joten välillä päivät on mitä on.
Eli ei juuri mitään muuta kuin kipua,
mutta kun yrittää keskittyä niihin mukaviin hetkiin,
kun ei satu, paistaa päivä edes hetken sinne risukasaan.
Silloin kun se paistaa,
pyrin tekemään jotain MUKAVAA, vaikka
maalata seiniä.. jotain mikä vie ajatukset kivusta pois jos vaan
mitenkään mahdollista.
Moni ihmettelee miten jaksan "aina" touhuta jotain?
Miettikääs miksi???
On pakko! (silloin kun kykenen)
Vedän itseni usein liian piippuun,
mikä verottaa pari päivää sen jälkeen ( tottapuhuakseni.. paljon
pidempäänkin), mutta
se nautinto on niin suuri, kun näkee
joskus jotain valmista,
ehkä omasta mielestä kaunistakin.
 |
| Vanhimman tyttären koristelema kakku. |
Mutta, jotenkin olen etsimässä
itsestäni sitä joulumieltä... ja olen kovin pettynyt
kun sitä ei ole löytynyt.
Ehkä joululaulut auttaisi.. auttaisiko?
Olen ollut tänään ärrinpurri muutenkin...
koko perheen sairasteluun meni viikonloppu kokonaan,
ja kun oltiin suunniteltu paljun lämmittämistä ja
oman perheen pikkujoulua ja semmoista...
kaikki pyyhittiin pois kun ensimäinen perheestä sairastui.
Ei tehnyt mieli pilata joulun ruokia sillä,
että tulisi vain mieleen aattona,kuukausi aiemmin sairastettu
oksennustauti... juu ei.
 | |
| Mietin täytänkö kroisantit suolaisella vai kermavaahdolla ja hillolla, | .. |
Olen rähjännyt lähes jokaisen perheenjäsenen kanssa,
koti on sekaisin, eikä ketään kiinnosta?
No eipä tietenkään.. - siivoaminen!
Tein siis raivosiivouksen, itkin ja imuroin,
moppasin lattiat ja siivosin taas keittiön.. huoh.. niin TAAS.
Äh.. antaapi olla, kun ärrinpurri oli jo laantumassa.
Taidan laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella
niitä joululauluja tässä samalla.
Joko teitä jouluttaa?
 |
| Joulutorttuja on sentään paistettu pariin otteeseen, mutta omenakaneli täytteellä. |
Jonkin aikaa sitten vieteltiin nuorimmaisen
synttäreitä, näitä kuvia synttäreiden herkuista tässä sitten.
Tulipas tekstiä..
näin känkkäränkkäpäivänä on vissiin
hyvin tuotteliaalla päällä tuon tekstin suhteen!!! ;)
Voikaa tyypit hyvin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti