sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Löytyi, löytyihän se!!!


Niin, löytyi se, vaikka viime kerralla sitä olin etsimässä.
Joulumieli..
pikkuhiljaa.
Kodin hyllyille on kerääntynyt joitakin joulujuttuja,
valkeaksi maalattu olkipukki ja
poro valkeiden puiden kanssa.



Piparkakkutalo tehtiin tyttärien kanssa
viikolla, ihan valmistaikinasta vaan.

Tosin nyt on jääkaapissa omatekoinenkin taikina
odottelemassa sitä hetkeä,
kun innostun piparinleivontaan.


Olen niin kaivannut sitä,
että radiosta alkaisi kuulua edes silloin tällöin 
joululauluja.
Ilmeisesti monet ihmiset on kyllästynyt
joululauluihin, 
mutta kyllä minä niitä kaipaan.
Nyt kuuntelen mieluiten amerikkalaisia joululauluja ja
sitten  ihan jouluna kotimaisia... varpunen jouluaamuna jne.

Mutta, kuten viimeksi mietin, että löytyisikö
joulumieli joululauluista?
Pitää kyllä myöntää, että kyllä.
Niistä se löytyi.


Olkkarin järjestys kääntyi miltei siihen ikiaikaiseen samaan,
kun nuo seinät innostuin maalaamaan.
Vielä en ainakaan ole kyllästynyt
tai ollut tyytymätön seiniin,
eikä kukaan ole vielä (uskaltanut) ihmetellä
sitä, miksi ne on maalattu siten kun ne on maalattu.
Vai? onko ne oikeasti NIIN autenttisen näköiset!
Ehkä.
Valkoinen joulukuusi on vielä laatikossa,
mutta ei pitkään.
Viime vuonna koristelin kuusen
puolenkuun maissa,
 enkä ole IHAN varma, jaksanko odottaa niin kauan tänä vuonna.
Minusta kuusesta on saatava nauttia pidempään kun
aatosta vähän eteenpäin.
Aaton jälkeenhän joulu on jo vähän ohi,
eikö kuusta ole mukavampi katsella pitkin
joulukuuta.
Monella kuusi jo on laitettukkin,
siis muovikuusi.
Aidon kuusen haluavat joutuvat kyllä odottelemaan,
kun eihän se raukka jaksa sisällä pitkään olla
kärsimättä.
Tällaista tälläkertaa,
voikaas hyvin!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tym-pii...

Keittiön verhoviritelmä.. ikean valoverhoa ja jääpuikkovalot.. en kovin ihastunut tähän ole, mutta katsotaan saako ne olla joulun yli...

Joo, todellakin.. nyt tympii.
On jo marraskuun loppu ja mua ei jouluta yhtään.
Joululahja asiat on ihan retuperällä,
ei niinkus mitään.
Tympii koko kodin laittaminen jouluun
tai leipominen.

Pip´s:in kahvikuppi..

En oo saanu kiinni siitä 
ihanasta tunteesta, josta saa hurjasti
voimaa touhuta ja puuhata.
Eipä silti,
ei tässä ole häävisti noita voimiakaan.
Juuri sairastettu oksennustauti
veti kyllä viimeisetkin mehut tästä
kropasta.
Lisäksi sairastamani trigeminus neuralgia eli
kömpelö suomenkielinen käännös
kolmoishermosärky,
on ollut "helvetillinen" tänä syksynä.
Pahin ikinä.
Minullehan tehtiin tässä syksyn aikana
MVD leikkaus,
joka nyt näyttäisi jääneen tehottomaksi.
Leikkauksessa avattiin kallo ja
siellä neurokirurgi teki mitä pystyi ja todistettavasti
siellä on muutakin kuin tyhjää,
voin sen miehelleni todistetusti nyt sanoa.
Ja kun tuollainen leikkaus tehdään, 
autolla ajohan on jäissä joksikin aikaa.
Minä odotan jouluaattoa, ehkäpä siksikin,
että silloin pääsen ITSE minne tarvitseekaan mennä.
On kuulkaa uskomatton tunne,
kun et voikkaan lähteä asioille tai kauppaan
silloin kuin tilanne sitä vaatisi,
vaan sinne on mentävä useinmiten isännän kanssa,
eikähän se ole enää sama asia,
kuin käydä kaupassa "ajan kanssa",
eli katsella lehtihyllyn uusimmat sisustuslehdet ja tipauttaa ehkä
yhden kärryyn, saati sitten kaikkea muuta..
eli sinne mennään suurinpiirtein lappu kourassa ja
juostaan kaupan läpi kieli vyön alla..
onko muillä näin?
 Se siitä.
Leipäkakku tekee aina kauppansa, loppuikin ennen makeaa kakkua.

Joten yritetään sitkutella lääkkeillä ja
välttelyllä laukaisevia tekijöitä kohtaan..
mikä on melko mahdotonta.
( Ulko-oven aukaisu riittää laukaisemaan
kipukohtauksen.. viileä ilma kohti kasvoja siis.)
Joten välillä päivät on mitä on.
Eli ei juuri mitään muuta kuin kipua,
mutta kun yrittää keskittyä niihin mukaviin hetkiin,
kun ei satu, paistaa päivä edes hetken sinne risukasaan.
Silloin kun se paistaa,
pyrin tekemään jotain MUKAVAA, vaikka
maalata seiniä.. jotain mikä vie ajatukset kivusta pois jos vaan
mitenkään mahdollista.
Moni ihmettelee miten jaksan "aina" touhuta jotain?
Miettikääs miksi???
On pakko! (silloin kun kykenen)
Vedän itseni usein liian piippuun,
mikä verottaa pari päivää sen jälkeen ( tottapuhuakseni.. paljon
pidempäänkin), mutta
se nautinto on niin suuri, kun näkee
joskus jotain valmista,
ehkä omasta mielestä kaunistakin.
 
Vanhimman tyttären koristelema kakku.

Mutta, jotenkin olen etsimässä
itsestäni sitä joulumieltä... ja olen kovin pettynyt
kun sitä ei ole löytynyt.
Ehkä joululaulut auttaisi.. auttaisiko?
Olen ollut tänään ärrinpurri muutenkin...
koko perheen sairasteluun meni viikonloppu kokonaan,
ja kun oltiin suunniteltu paljun lämmittämistä ja
oman perheen pikkujoulua ja semmoista...
kaikki pyyhittiin pois kun ensimäinen perheestä sairastui.
Ei tehnyt mieli pilata joulun ruokia sillä,
että tulisi vain mieleen  aattona,kuukausi aiemmin sairastettu
oksennustauti... juu ei.

Mietin täytänkö kroisantit suolaisella vai kermavaahdolla ja hillolla,..

Olen rähjännyt lähes jokaisen perheenjäsenen kanssa,
koti on sekaisin, eikä ketään kiinnosta? 
No eipä tietenkään.. - siivoaminen!
Tein siis raivosiivouksen, itkin ja imuroin,
moppasin lattiat ja siivosin taas keittiön.. huoh.. niin TAAS.
Äh.. antaapi olla, kun ärrinpurri oli jo laantumassa.
Taidan laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella
niitä joululauluja tässä samalla.
Joko teitä jouluttaa?

Joulutorttuja on sentään paistettu pariin otteeseen, mutta omenakaneli täytteellä.
 
Jonkin aikaa sitten vieteltiin nuorimmaisen
synttäreitä, näitä kuvia synttäreiden herkuista tässä sitten.
Tulipas tekstiä..
näin känkkäränkkäpäivänä on vissiin 
hyvin tuotteliaalla päällä tuon tekstin suhteen!!!  ;)
Voikaa tyypit hyvin!!!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Muutoksen kourissa...

Oli vuorostaan olkkari,
koska seinän sävy oli minua tökkinyt siitä lähtien
kun seinät olin viimeksi maalannut...
vuonna miekka ja kivi.
Se vaan odotti sitä päivää, kun saan aikaiseksi
jaksan ja kykenen ja ja ja..


No, hommahan lähti jo siitä, kun
tilansin Mallan Makeista ihania
Jeanne D`ark:in kalkkimaaleja.
Kahta eri sävyä ja antiikkivahaakin.
Warm Latte oli seinälle sopivampi,
tosin mulla ei ollut hajuakaan
miten tuo maali riittää ja riittäisikö se
7 dl purnukka olohuoneen seinille...
se jäi nähtäväksi.
Haaveissahan oli saada seinästä
sellainen vanhahtavan oloinen,
kulunut, matta,
kehnosti maalattu.

Tässä uusi ja vanha maalipinta vierekkäin.
 Tuota viimeistä se ainakin on,
se on nimittäin maalattu pensselillä,
koska telalla olisi tullut liian tasaista jälkeä.
Aiempi värisävy seinissä oli
HUOMATTAVASTI vaaleampi,
jotenkin tuo uusi sävy tuntui nyt mukavalle.
Saapa nähdä sitten kun on oikein valoinen
aurinkoinen päivä, onko näky yhtä mukava,
kuin harmaana, pimeänä päivänä.
Jahka olkkarissa tavarat etsiytyy paikoilleen ja
pentuaitaus väistyy lattialta ( meillä on pian 6 viikkoinen
corgin pentu emoineen valloittanut osan olohuoneesta), otan sitten
isompia olkkari kuvia.

Kosteaa kalkkimaalia
 Ihastuin tähän kalkkimaaliin ikihyviksi,
hajuttomuus ja myrkyttömyys ihan ensimäiset pointit.
Riittoisuus on tosi hyvä..
nimittäin maalasin koko olohuoneen seinät
7 dl purkilla. Tosin vetelin ensin ohennetun maalin alle ja
päälle vähän paksumpaa.

Tästä kuvasta näkee parhaiten sen mitä seinältä hain, tosin se olisi voinut olla vielä enemmän mitä se on...
Hieman sumea kuva, kello ja sen kaverit pikku senkin päällä.
Kerubit on omalla hyllyllä.
 Lisäksi maalia saa valmiiksi sävytettyinä ja sävyt on aivan
IN.
Mielettömän ihania sävyjä löytyy ja
suunnittelinkin jo tekeväni uuden tilauksen ihan näinä päivinä.
Mitä kaikkea muuta maalattavaa löytyy.. 
sitä on paljon.

Jälleen hieman sumea kuva (hmm.. mistä johtuu?)  mutta seinän sävy sopii ihan kivasti harmaidenkin sohvan päällisten kanssa, joulun tullen sohvat saa päälleen valkeat  päälliset.
Joten suosittelen,
kunpa tuota maalia olisi isompina purkkeina, kuin tuo 7 dl.
Pienempinä sitä toki löytyy.
Minulla on vielä warm grey ja valkoinen antiikki vaha
käyttämättä, joten alankin katsella paikkoja
taas silläsilmällä, 
mikä saa seuraavaksi uuden maalin pintaansa.
Alakerran remppaa on taas SUUNNITELTU eteenpäin ja
ehkä se näinä päivinä alkaa pikkuhiljaa taas nytkähtää eteenpäin..
olisikin jo aika. Alkaa jo kyllästyttää alituisen remontin keskellä
asuminen.
Tällaiset pikapika muutokset vielä jaksaa..
mielikin virkistyy kummasti,
vaikka homman jäljiltä onkin paikat kipeinä, etenkin
jo ennestään kipeä olkapää huutaa armoa!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Nupista asiaa...

joo.. eikä mistään päänupista!
Vaan nupeista.. mitä kotona on.
Hah.. moni varmaan ajattelee.. että nyt on vitsit 
vähissä, on joo, mutta kerron siitä myöhemmin.
Mutta, kuvailin kotona näitä nuppejani..
Kaapin, senkin, lipaston.

Tämä on mun lempinuppi,
"ruosteinen ja vanhan oloinen".

Tästä posliininupista pidän myös, kiinni vanhemmassa lasivitriinissä.


Tämä nuppi on melko iso ja jotenkin heh.. mahtipontinen, mutta
tykkään, kiinni tuunaamassani tvtason laatikoissa.


Pieni ja herkempi posliininuppi, olohuoneen pöydän laatikon toisella puolella,
on kaksi tällaista, läpivedettävän laatikon toisellapuolella on

lasinupit, kivat heleät ja sirotkin.


Ja tällaiset nupit vaihdoin Ikean astiavitriiniin,
jotka on myös muuten Ikealta.
Siistit, näitä kestää katsella useita.

Siinä sitä.. nupista asiaa!!
Joko laitoit valkotakkiset perään.. heh ei vaan.
Minkälaisista nupeista sinä tykkäät,
Siinä haaste!!!
Näytä nuppisi!!! ;)
Tee blogijuttu ja jaa kaikille.. 
( näytä vetimesi, kuulostaa vähän.. öö.. jääköön sanomatta!)

lauantai 20. syyskuuta 2014

Sisällä!


Innostuin pitkästä aikaa kuvailemaan sisällä,
tätä edelsi jokunen viikko sitten tehty järjestyksen muutos olkkarissa.


Tv siirtyi toiselle seinustalle.
Jouduin sen asettelemaan ihan vinottain tuohon senkin päälle,
että molemmilta sohvilta olisi näkymä tv:lle.


Tämä senkki on ystävältä saatu, silloin se oli väriltään
oranssin keltainen, lakattu. Maalasin sen kuivapensselitekniikalla ja
vaihdoin nupit.
Se on jököttänyt olkkarissamme jo muutaman vuoden.
Laatikot pitää sisällään pleikka ohjaimet ja pelit.
Ja tietysti kynttilöitä ja lisää kynttilöitä..
olen suurkuluttaja!



Tellun viereen asettelin puulaatikon päälle 
iiiison kynttillyhdyn .
Isossa kynttilässä loimottaa tuli usein.


Tv:n toisella puolella on leivinuunilta olkkariin kärräytynyt puulaatikko ( jonka joskus
tein vanhan sänkymme sälepohjasta... ) ja lehtikori, joka sisältäää nimensä mukaan
uusimpia sisustuslehtia ja koirammelehtiä.


Vastakkaisella seinällä
pieni kokoelma.



Olkkarin pöydällä RM:n koritarjotin ja ah niin ihania
liljoja.


Ja vilautus keittiöstä..
siellä tarvitsisi tehdä kunnon raivaus.. hyllyillä ja
kaapeilla.
Ongelma on se, etten tiedä mihin ne "joutavat" sieltä sijoitan.
Ehkä saan aikaiseksi varata syksyn mittaan kirpparipöydän
niille joutaville.
Sitä inspistä etsiessä seuraavaan kertaan...


perjantai 12. syyskuuta 2014

Omppu pomppu!


Meidän omenapuut on olleet männä vuodet ihan turia,
pari vuotta sitten
jänikset pisteli poskeensä osan niistä.
Olin ihan varma, että no.. nyt ne kuoloo sit kokonaan.
Siivoilin oksia ja taputtelin oksavahalla
pahasti kärsineet oksat ja rungot.
Eka kesänä tämän jänisten tuhon jälkeeen,
lehtiä tuli ja muutama kukka.. vaan ei omenoita.
Mutta, annas olla tänä vuonna, keväällä Moskovan
päärynäomenapuu kukki hurjana.. 2 muuta ei,
mutta tekivät hurjasti oksia ja lehtiä.
Niinpähän vaan kävi, että jäniksen mokomat
potki vähän puita päähän ja johan alkoi tulla omenoita.
Ensimäinen syksy 7 vuoteen, kun noista omenapuista
on omenoita saatu ( yhtä tai kahta omppua lukuunottamatta).
Viime kesänä istutin pihan toiseen päähän 2 omppupuuta ja
nehän teki jo toisena kesänä omppuja, ei paljoa,
mutta eihän nuo nuoret ja hennot oksat paljon kantaisikaan.


Joten,
meillä on ollut omenoita,
syötäväksi ja leivottavaksi asti.
Joten omista omenista syntyi
amerikkalaista omppupiirakkaa ohjeella
Mummoankan omenapiiras..
Pohja:
4dl jauhoja
150 g margariinia
2 rkl sokeria
1,5 dl kylmää vettä
Sekoitetaan koneella tai nypitää sormin ja paiskataan jääkaappiin
hetkeksi, tee sillä aikaa täyte..
noin kilo omenoita kuorineen ( pilko sormen pään kokoisiksi kuutioiksi erilliseen kulhoon)
lisää omenoihin puolikkaan sitruunan mehu
toiseen astiaan:
1,5 dl sokeria
1,5 rkl jauhoja
2 tl kanelia
2 tl vanilliinisokeria / vaniljasokeria
25 g voita

Ota taikina jääkaapista ja kauli siitä pyöreään vuokaan
pohja, niin että laidat nousee vähän yli ( melko ohut) ja
päälliskansi myös.
Omput vuokaan, täyte ripotellaan omppujen sekaan ja
kansi päälle, pistele haarukalla reikiä.
Laidat voi nipistellä nätisti yhteen ja haarukalla vielä tehdä laidoista
nätit... sitten uuniin 200 astetta 35 min.
Kun piiras on uunissa, vatkaa hieman kuohukermaa jossa vaniljasokeria, laita
viileään..
Ja voila!!! Piiras uunista, anna hetki jäähtyä, kuppi kuumaa kahvia tai teetä,
iso lörtsäys kermaa piiraspalasi päälle ja ah..
Parasta omppupiirasta ikinä!!




Mitä enemmän omppuja laitat sisään, sitä mehevämpi ja pullukampi piiraasta tulee..
olen siis kokeillut ohjetta jo isommallakin omppu määrällä.
Sattui olemaan meidän perheen nuorison suosikki,
ehkäpä joutuu tehdä vielä syksyn mittaan muutama muukin..
Nams!
Mutta, tyypit... tässä mässäystä tällekertaa,
kannattaa kokeilla ja ihastua!