Rati riti ralla...

Mitä teki halla,

puhui metsät puhtahiksi,

jäät ja järvet kantaviksi.

Rati riti ralla...

sitä teki halla!

Pakkaset paukkuu nurkissa,

ulkona paistaa aurinko.

Talvi.

Onneksi on tuvassa

leivinuuni,

jota lämmitellä. 

Kissat nauttii sen lämmöstä,

nukkuu sen päällä ja vierellä.

Olkkariin tuli vaihdettua jälleen

valkoiset sohvan päälliset,

kun ei ole juuri nyt vaaraa

kuratassujen jäljistä sohvalla.

Olipa kivaa kuultavaa,

kun mieskin tokaisi, että näyttääpä

puhtaalta ja valoisalta.

Vaikka mielessäni mietin, että

varmaan se alkaa mutista jotain.

Pienellä vaivalla olohuoneen

ilme muuttui kokonaan.

Aika aikansa kutakin,

niinkuin sanotaan.

Meillä elellään jännittävää aikaa,

viikon päästä pitäisi meidän welsh corgi pembroke nartun,

Essun, synnyttää pentuja.

Ehkä niitä uutisia ensikerralla!

Niin kovasti niitä odotetaan.

Leila!

Niin, Leila Lindholm, on ollut minun ja keskimmäisen

lapseni lemppari leipuri tv:ssä..

se, että Leila pyöräyttelee mitä ihanampia

herkkuja, mutta se ympäristö on niin herkullinen.

Ranskassa kuvatut jaksot,

ihana linnunlaulu taustalla.

Nyt meille saapui postiin muutama Leilan kirja,

toinen niistä monessakin 

blogissa hehkutettu Leilan sisustus

kirja, Welcome Home!

Ensisilmäilyllä hyvin houkutteleva

kirja. Odotin kirjan olevan ohut ja pienehkö,

mutta mitä vielä, paksu ja painava kuin

mikä ja isokin.

Täynnä laadukkaita kuvia ja

PALJON IDEOITA!

Toista kirjaa en tässä paljasta,

koska se on keskimmäiselle lapselleni

syntymäpäivälahja,

arvatakkin saattaa, että tämän lapsen

lemppari puuhat kotona on 

leipominen. Potkua sille hän hakee

katsomalta digiboxilta vanhoja Leilan jaksoja.

Sitä juuttuu niin helposti istumaan

sohvalle samalla, 

vaikkakaan ei aina edes niitä leipomuksia 

seurailemaan, mutta se ympäristö on ihana.

Joten...

arvaattekos mitä minä teen tänään?

Flunssa tekee tuloaan joten lepoa ja...

Marianne pussi kainalossa ja Leilan kirja toisessa kainalossa

aion kömpiä lämpimään peiton alle ja lukea tai oikeammin

katselemaan kuvia ( ruotsi ei ole minun vahvin kieleni,

mutta ymmärrän kyllä jotenkin).

Ja, nyt lopettelen tämän tähän,

että ehdin laittaa iltapalan ajoissa ja pääsen sitä nopeammin

ahmimaan kirjan ihania kuvia!!! 

Mustikkasuu!

Hirmunen mieliteko,

mustikkapiirakkaa... pakko saada!

Tällainen ohje löytyi kansiosta,

olen sen joskus netistä kaivellut, lähdettä en enää muista.

PELLILLINEN MUSTIKKAPIIRAKKAA:

250 g margariinia

8 dl jauhoja

3dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

2d kermaviiliä/ jogurttia/ piimää/ kermaa

Kuivat ensin sekoitetaan, lisätään sula margariini ja

(ota  1/6 talteen, joka murustellaan lopuksi täytteen päälle.)

+ loput kosteat aineet.

Taputellaan uunipellille.

Täyte:

4 dl kermaviiliä tai rahkaa

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

sitruunan mehua tai niinkuin minä tein..löräys

limoncelloa ( sitruunalikööriä).

täytteen päälle ripotellaan

8 dl mustikoita tai muita marjoja tai jos tehdää

rahkapiirasta, ei tarvitse laittaa mitään tai vaikka rusinoita.

ja tämän päälle vielä muruseos.

200 astetta ja noin 40 min uunissa.

Tuo limoncello, eli sitruunalikööri sopi hyvin tuon

täytteen mausteeksi.

Perjantaiksi hauduteltiin 

tomaattisessa kastikkeessa mureita lihapaloja.

mmmmm... oli hyvää!

Nyt oli tällainen päivitys tälläkertaa,

harvoin olen ohjeita kai täällä jakanutkaan.

Mutta, jos nyt jollekulle sattui tulemaan samanlainen

mieliteko, siinähän se on pellillinen ohjetta.

Puolet siitä meni ihan maistiaisina...

muutaman palan onnistuin laittamaan pakastimeen, 

ajatellen taas niitä päiväkahvihetkiä kun

tekisi jotain muutakin kuin pelkkää kahvia.

Näilläpä mennään viikonloppuun,

huomenna alkaa Putous,

mitähän kivaa sanontaa tai väännettä sitä tänävuonna

on tulossa.. hih.

Arki alkaa Aaaa:lla!

Aaa niin kuin arki,

iski kuin lapiolla päähän.

Titityy...

Uni maistuis aamulla LIIAN hyvin.

Arkisista askareista,

ei tahdo saada kiinni.

Imuri on tiukasti kaapissaan.

Kotona ollaan oltu tiukasti,

keksitty tekemistä jos minkälaista.

Isännän ehdotuksesta,

laitettiin nuotiopaikallekkin

tulet ja paistettiin makkaraa.

Nyt kun ei ole lunta,

on kaikki ulkona vähän helpompaa.

Tosin tuo pimeys ja harmaus

vähän tökkii.

Tekee sumuisen ja väsyneen olotilan.

Alkaisi vaan jo aurinko paistella ja

porotella... minua ei haittaisi yhtään

vaikkei lunta tulisikaan.

Vaikka,

tuleehan sitä...

Mutta, onhan se kiva kevät hankia

sulatella auringolla,

istua arskat päässä terassilla ja

juoda kuppi kuumaa.

Ensiviikonlopuksi on luvattu pakkasta,

-15 astetta.. kääk!

Se tuntuu ihan jääkauden alulta.

Vaan ei se auta, kääkättäminen,

villasukkaa jalkaan ja nenäpunaiseksi

pakkasesta.

Täällä on tehty itsensä zemppaamista

tuon alakerran remontin jatkamiseksi.

Takkahuoneen lattian laatoitus ja seinät

odottaa.

Hommahan ei kuulosta kummoiselta,

eikä varmasti olekkaan.

Se alkuun pääseminen on kai se isoin juttu!

Pitäisi mennä hakemaan kipsilevyä ja 

laastisäkki.

Mutta, näissä tunnelmissa jatketaan

ensikertaan, katotaan onko homma virunut vai vanuuko se vaan? 

Mukavaa arkea kaikille!

Uusia vuosia pukkaa!

 Niin, innostavaa uutta vuotta kaikille.

Sitähän tässä jokainen aina silloin tällöin kaipaa,

innostusta.

Jaksella arkipäiviä puurtaa, ottaa

innostusta pienistä asioista.

Odottaa jotakin ja

innostua uudelleen ja uudelleen,

vuosi toisensa perään, kuukausi ja

viikko toisensa perään,

päivä ja tunti toisensa perään

JOSTAKIN.

Meille odotellaan vieraita,

uuden saunan löylyistä nauttimaan ja

sen jälkeen illallista.

Alkukeitoksi eilen jo keittelin

sipulikeiton,

johon vielä krutongit ja juusto päälle ja uuniin.

Rouheat ja mausteiset lohkopotut ja

naudan sisäfilepihvit.

Jälkkäriksi

creme brulee.

Lapset auttoivat pöydän kattamisessa,

ehkä kaikki oikeaoppisuudet ei siellä kukoista,

mutta nyt mennään näillä näin loppuvuotta.

Pieni juustotarjotin piti rakennella

seurusteluhetkeen,

ehkä hieman punaviiniä kaveriksi.

Muistin räpsäistä pari kuvaa alakerran pesuhuoneessa.

Olin tosin levitellyt juuri läjän pyykkejä kuivumaan,

joten koko kuvaa en KEHDANNUT ottaa.

Tällaiset lyhdyt hommasin

molemmille ikkunoille.

Noissa lyhdyissähän ei saa polttaa tavallisia

kynttilöitä,

niissä onkin lepattavat led kynttilät.

Kätevää..

eikä tarvii pelätä tulipalo vaaraa.

Mutta, tässäpä tämän vuoden viimeiset postaukset.

Kiitos kaikille menneestä vuodesta,

se on ollut täynnä iloa ja onnea, tasapainottavana myös

surua ja epäonnea.

Sitähän elämä on ja pitääkin olla.

Näillä mennään päin ensivuotta,

katsotaan mitä se sitten meille antaa!

Ä.H.K.Y

Riviera Maisonin iso joulukuusen käpy! ihqu!

On mussutettu on... suolasta ja

makkeeta!

Simppelit joulupöydän antimet

Joulupöydässä tuumasin isännälle,

että miten sitä nuorempana jaksettiin santsata

useemman kerran.

Nyt tuloo siis ähky vähemmälläkin.

Leiponut suklaastakin joulun alla

niin paljon kaikenlaista,

että suklaa alkaa tulla jo korvista.

Konvehdit alkaa siis jo tökkiä.

Tellua on töllötetty enemmän,

kuin viikkoihin.

Kattauskäpy

Samat ohjelmat tuntuu pyörivän kanavalta

toiselle ja odotetaan vaan

tulevaksi jotain uutta...

mutta minun Jouluni odotus

oli kuitenkin se ihana

Samusirkan joulutervehdys!

Jota ilman ei minun jouluni tule.

Sitä katsellessa tulee

mieleen lapsuuden ajat,

kun istuttiin tv:n edessä ja ohjelma

tuijotettiin alusta loppuun,

tarkasti.

Nythän sen muistaa melkein ulkoa.

Joten on ähky syömisestä, ähky tv:n katselusta.

Jouten olo alkaa jo kyllästyttää..

Tikru ihmettelee paperihässäkkää pitkin lattioita..

Pauli avasi lahjansa ja nautiskeli siitä tuulikaapissa...

Olkkarin seinät kaipaisi jo uutta väriä.. mutta mutta

pesuhuoneen ovet odottaa edelleen maalaajaa,

joten osoite olis seuraavaksi tuonne alakertaan,

eikä mitään muuta!

Mätimousse

Joten, mun tapanintanssit tanssitaan

maalipensselin kanssa!

Kotiportti!

Joko olette suunnitellut uudenvuoden aattoa?

Minä olen, mutta en keksi mitään...

Maakin on musta kuin mörkö,

mies katsoi sääennustetta,

eikä näytä siltä, että saisimme lunta ihan kohtakaan... blääh.

Ulkona on TODELLA pimeää,

eikä siellä tee mieli olla pimeän tultua tippaakaan.

Mutta joo...

tää lähtis nyt heiluttamaan pensseliä!

 Joten, kaikille mukavaa Tapanin päivää!

ILOISTA JOULUA JOKAISELLE!!!

Meille joulu on tullut ilman isompia stressejä.

Tänään toimitellaan paketit oikeisiin

osoitteisiin ja

naapuriin kortit ja sinapit.

Jouluruuat odottelee

jääkaapissa ja

kinkku köllöttää vielä viileässä

terassilla.

Se paistetaan tänään ja

pidetään pienet

lahjavalvojaiset... ihan pienet.

Koska paketit on kerääntynyt

jo kuusen alle ja

pikkuhiljaa hommatut lahjat

on paketoitu sitä mukaa.

Kyllä sitä huomaa miten

Joulu ja sen merkitys muuttaa

muotoaan,

kun lapset kasvaa.

Nyt kun meilläkin nuorin on 10

vee,

eikä pukkijutut ole mennyt todesta

vuosiin,

on jännitys laantunut ja keskitytään

yhdessä tekemiseen, leipomiseen,

koristeluun ja ystäville ja

perheelle lahjojen hankintaan,

eläimiä unohtamatta.

Huomennahan se on SE päivä,

ihan hitaalla kaavalla mennään meillä,

syödään hyvin ja

saunotaan pitkään ja joo

siellä meidän uudessa saunassa tuolla alakerrassa,

josta olen unohtanut tyystin

ottaa kuvia.

Kiva siitä tuli, olen tyytyväinen.

Pesuhuoneen sisustelu on

vähän vaiheessa vielä...

lasihyllyt ja pyyhekoukut ja muut puuttuu vielä.

Mutta, ehtiihän tässä.

Mutta nyt,

toivotan kaikille oikein iloista ja

stressitöntä joulua!!!