Arjen harmaatako?

Aamuisella metsälenkillä koirien kanssa,

huomasin miten maisema muuttuu nopeasti.

Muutamana aamuna en ole uskaltautunut metsälenkille 

koirien kanssa, koska seuduillamme liikuskelee

karhuja.

Tuttavien kohtaamat karhut lenkkipoluilla

ei houkuttele,

vaikka uljas ja upea luontokappale onkin.

Joten maiseman muutoksen huomaa,

kun muutama päivä väliä.

Puut pudottaa lehtiä ja

kesän tuoksu on kadonnut.

Ulkoilu on muutenkin ollut ankeaa...

vaikka on ollut suhteellisen lämmintä.

Sisällä olen karsinut vaaleanpunaista ja

mintunvihreää väriä pois.

Viirit ja kipot, kapot ja kupit

noissa väreissä on pesiytynyt kaapin perälle.

Hyllyillä on enää valkeaa ja

arjen harmaata...

Väsymys voittaa jokainen päivä ja

tainnuttaa päiväunille tai edes hetkeksi pitkälleen.

Olo on kuin voisi kömpiä johonkin 

pieneen lämpimään ja pehmeään pesään ja

pysyä siellä,

kunnes olisi taas iloa ja intoa

täynnä.

Ehkä ne varannot on käytetty

kesän aikaan ja

nyt kerätään voimia talven varalle..

ehkä näin?

Pieni SUURI koiramme

simahtaa metsälenkistä niin, että

se etsiytyy aina sohvalle ja myttää

tyynyn päänsä alle ja nukahtaa sikeään uneen...

edes kameran äänet, ei saanut sitä raottamaan silmäänsä.

Viime talvena ostetut Ikean kenkälaatikot on viereksinyt

ympäriinsä. Siihen mihin ne oli tarkoitettu,

ne eivät sopineetkaan. Kiitos lattialämmityksen säätimen tuulikaapissa.

Niille etsin sitten paikan, tuulikaapin välioven takaa.

En täyttänyt niitä kengillä,

vaan hatuilla, hanskoilla ja huiveilla,

jotka on kenkien lisäksi toinen

murheen kryyni

eteisessämme.

Toivotaan, toivotaan, että niistä ainakin osa

tulisi säilytettyä noissa.

Kirjoitin liidulla mustaan muoviseen pintaan

mistä mitäkin löytyy...

kuin liitutaulussa konsanaan.

Jonkin aikaa sitten vierailimme

Sateenkaarentaa putiikissa ja siellä silmiini iski

tämä ihana pieni lamppu.

Oli niin lähellä etten sitä jo silloin ostanut,

mutta emmin kuitenkin.

Makuuhuoneemme valaisin kaipasi vaihtoa ja

tiesin tasan tarkkaan,

mitä sinne halusin... juuri tämän!

Sanoin jo tuon lampun nähdessäni ystävälleni,

että jos en nyt osta sitä se jää kummittelemaan

mieleeni ja niinhän se jäi... ja tässä on

tulos..se piti kotiuttaa sitten postin kautta!!!