Sunnuntai illan fiilistelyjä...

Pimeä päivä alkaa vaatia verojaan, huomaan... väsyttää, kiukuttaa, viluttaa ja odottaa jo sitä hetkeä kun pääsee nukkumaan. Lapset on ollut tänään jotenkin ärsyttäviä, ehkä en ole vain löytänyt sitä pientä hetkeä omaa aikaa, että jaksaa taas. Huomenissa on lapsillakin koulupäivä ja huokaisen hetken omissa aloissani sillä aikaa...vaikkakin kokojoukko tekemätttömiä hommia odottaa, mutta NO se läjä ei tekemälläkään pienene, toisesta päästä kun vähenee toinen jo kasvaa..näinhän se menee.