sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Halloweenia koko viikonloppu...

Tulevat viikonloput on meillä niin buukatut täyteen kaikenlaista, että lasten kanssa sovittiin pitää Halloween naamiaiset ja illallinen tähän viikonloppuun. 
Illallinen on katettu, vieraita odotellessa muutama kuva räpsitty...
Perjantaina meille pöllähti lasten kavereita melkoinen klaani. Pöytä notkui kaikenlaista, punainen hytkyvä hyytelö teki kauppansa, samoin popparit, nakit ja lihapullat, dippitikut porkkanasta ja lehtitaikinasta. Pääkallo ja luu piparit loppui alta aikayksikön... Kaikenmoisia kummajaisia viiletti parin tunnin ajan huushollia ympäri ja meno yltyi välillä melkoiseksi.
Alkuruualle jumbo rapuja, ihan pakasteesta.
 Lauantaina oli jotain enemmän aikuisten makuun, Halloween illallinen, jonne oli kutsuttu muutama vieraskin. Vähän vähäeleisemmin pukeutuneena nautiskeltiin rapuja alkuruokana, pääruokana yrttikasviksia, härän paahtopaistia, punaviinikastiketta, salaattia. Jälkiruuaksi Creme brulee vadelmakastikkeella.
Joku pitkäkyntinen viinilasia pitelemässä.... ( Tiimarin muovikynnet!)

Meidän Halloween -hemmo...
Tiimarista löydettiin vaikka mitä kivaa ja ihan ale hinnoin. Halloween- hemmon rakentelimme oveen koukkuun roikkumaan, pää tehtiin luuranko puvun päähineestä, täytettiin päähine ja laitettiin silmäaukkoihin muovisilmät. Loppuosa puvusta roikkui hengarissa ja kädet ja jalat teipattuina oveen eri asentoihin...

Tämä sunnuntai meneekin siivoiluun, huilailuun ja ehkäpä piipahdan ystävän kanssa Pentikillä...On ihanaa kun se on myös sunnuntaisin auki. Siellä on kiva viipyillä ja katsella kaikkea kivaa ja haaveilla. Jotain pientä sieltä tarttuu aina mukaankin.

Pikkuhiljaa alkaa jo jännittämään tuon meidän koiran synnytys. Koira on ensikertalainen, astutus onnistui hyvin vaikkakin luulin että ihan väärälle päivälle. Nyt ei voi olla enää erehtymättä, että pentuja on masu pullollaan. Se muistuttaa lähinnä tynnyriä. Ruokakin alkoi jo maistumaan, kun vaihdettiin merkkiä. Ehkäpä koirallakin on mielihaluja raskauden aika, muistan itsenikin ahmimassa kokonaista suolakurkkua. Nyt en pystyisi siihen...

Syksy on jo pitkällä, lehdet on edelleen haravoimatta pihamaalla...ei se haittaa. Tosin se mikä alkaa haitata, on se ettei talvikanalaa ole edelleenkään kunnostettu talvea varten. Suunniteltu on, mutta puutavaraa pitäisi hakea ja alkaa tuumasta toimeen. 
Tällähetkellä kanat ja ankat sekä puput asustaa entisessä talvikanalassa, joka on toiminut viime vuodet kesäkanalana, koska se on yksinkertaisesti liian pieni kaikille.

Ehkäpä tuleva viikko olisi SE viikko kun jotain alkaisi tapahtua...toivossa on hyvä elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti