maanantai 23. heinäkuuta 2012

Hiljaiseloa...

Meillä on vietelty hiljaiseloa
  vaikka ei kai tätä torppaa voi ikinä hiljaiseksi sanoa!
Sen verran asuttu se on.
Koiran pentusia on lähtenyt maailmalle ja sitä mukaakin on
meno rauhoittunut.
Koiran katsojia käy vähemmän ja kesä vieraatkin on ollut vähempänä.
Silloin tällöin on sateisten päivien sekaan mahtunut aurinkoisiakin päiviä,
harmillisen vähän tosin.
Mutta, kun sataa on aikaa ja tilaisuuksia keskittyä sisäpuuhiin,
siivoilla tomut nurkista jotka on kertynyt kun on vietetty enemmän
ulkoilma elämää.

Kirpeää limea

Ja Limet jääkylmässä sangriassa...

Nyt sen ymmärtää miten ihanaa kesällä onkaan,
kun voi ruokaillakkin ulkona.
Grilli on ollut kovassa käytössä, kuten meillä aina.
Kaikenlaisia grilliherkkuja on tullut kokeiltua ja yritetty muistaa
kattaa pöytäkin samalla nätiksi.


Löytöjäni, toisille romuja, minulle aarteita...






Kirppareilla, sisustusliikkeissäkin on tullut piipahdettua,
ihania löytäjäkin on tullut.
Pentikin alennus myynnissä on tullut käytyä useampaan otteeseen,
kun keräämäni Sara-sarja on ollut -40% alessa.

Ruusunoksa RM:n maljakossa, lempimaljakossani.
  

Voi, kunpa säänhaltiatar antaisi meille vielä oikein ihania kesäpäiviä,
että voisi hikipäässä tehdä pihatöitä ja ottaa vaikkapa aurinkoa.
Koululaisille toivoisi useamman hellepäivän,
kun ei niitä ole vielä kunnolla ollut.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kuvia...

Meidän köökistä.

Ja toiseen suuntaan
Köökistä olkkariin päin.
Egnooratkaa sotkut...meillä ei normisti oo noin paljon tavaraa työtasolla, mutta nyt siellä on myös koiranpentujen muonat ja kissojen muonat ja aikuistenkin koirien muonat...  

Meidän köökki näyttää nyt tältä, haluaisin ottaa tuolta avohyllyseinältä kulmakaapin ja yhden astiakaapin pois seinältä ja laittaa tuota ihanaa kiiltävää valkoista laattaa koko seinän täydeltä ja avohyllyä kaappien tilalle.
Ja, se posliiniallas on vielä haaveena... vaikka kaikki muut yrittää järkeä puhua mun päähän, jos pudotat
siihen sitä tai tätä....
Haaveillahhan saa... eikö saakkin??? 
No, ehkä mun läheiset on tottuneet siihen, että jos alan ÄÄNEEN haaveilla jostakin,
jossakin vaiheessa sen toteutan, jos ei muuten niin ihan itse.

Yksi äänetön haave on ollut saada sellainen ruokakomero... mutta meidän huushollissa ei löydy nurkkaa semmoiselle, etenkään keittiön lähettyviltä.
Sillä TV:n Nigellalla on aivan ihana sellainen.. ruokakomero,
vaikken ehkä itse toteuttaisi sitä sellaisenaan,
jotakin sen suuntaista.

Toiset haaveilee Walk in -vaatehuoneesta,
minä sellaisesta ruokakomerosta?
Olenko omituinen?